3.2.5 Genetiivi ilmaisemassa omistajaa sekä tekijää

Genetiivin päätteet

Genetiivin päätteenä on yksikössä aina -n, esim.

kaunii+n maa+n, vanha+n hevose+n

Monikon genetiivi on suomen monimuotoisin sija. Sillä on päätevariantteja enemmän kuin muilla sijoilla: -den ~ tten, -en, -in, -ten; esim.

kaunii+den mai+den ~ kaunii+tten mai+tten
vanhoj+en hevosi+en
vanha+in hevos+ten

Samastakin sanasta voidaan usein muodostaa eri vartaloihin pohjautuvia monikon genetiivejä, esim.

omenoiden ~ omenoitten ~ omenojen ~ omenien ~ omenain
perunoiden ~ perunoitten ~ perunojen ~ perunien ~ perunain


Monikon genetiivin ja monikon partitiivin päätteet ovat seuraavalla tavalla rinnakkaisia:

Monikon genetiivissä on -den, kun monikon partitiivissa on -tA (-ta tai -tä). Päätteet esiintyvät diftongin sekä pitkän i:n perässä, esim.

tei+den, sotilai+den - tei+tä, sotilai+ta
vaikei+den, tavaroi+den - vaikei+ta, tavaroi+ta
kaunii+den, tiivii+den - kaunii+ta, tiivii+tä

Monikon genetiivissä on -en, kun monikon partitiivissa on -A (-a tai -ä). Päätteet esiintyvät lyhyen i:n sekä lyhyttä vokaalia seuraavan j:n perässä, esim.

käsi+en, autoj+en - käsi+ä, autoj+a,
oikeuksi+en, löytäji+en - oikeuksi+a, löytäji+ä

Usein kaksivartaloisissa nomineissa monikon genetiivin päätteet -den ja -en vaihtelevat -ten-päätteen kanssa, joka esiintyy konsonanttivartalon jäljessä, esim.

hampai+den ~ hammas+ten
kieli+en ~ kiel+ten
ajatuksi+en ~ ajatus+ten

-in-pääte esiintyy muiden lyhyiden vokaalien kuin i:n jäljessä. Tällä päätteellä muodostetut monikon genetiivit ovat usein tyyliväritteisiä, esim. honka+in, päivä+in, sokea+in, opettaja+in. Niitä esiintyy myös kiteytyminä etenkin yhdyssanojen alkuosissa, esim. vanhainkoti, piispainkokous, lakiasiainosasto, veronmaksajain.

Genetiivin käyttö

Genetiiviattribuuttina toimiessaan genetiivi ilmaisee useimmiten omistajaa, jollekin kuulumista tai alkuperää. Esim.

Pekan auto on keltainen.
Ihmisen elämä on lyhyt.
Öljymaiden politiikka kovenee.

Genetiivisubjekti on tavallinen erityisesti 'täytymistä', 'sopimista' yms. ilmaisevien yksipersoonaisten rakenteiden yhteydessä. Esim.

Minun täytyi lähteä kotiin.
Heidän sopii tulla.
Suomen kannattaa yrittää.
Miesten oli pakko poistua.

Genetiiviä käytetään myös monien lauseenvastikkeiden subjektina, esim.

Talven tullessa maa jäätyy.
Kesän tultua luonto herää.
Näin Ullan tulevan.
Huomasin Kallen tulleen.

Genetiiviä käytetään myös monien postpositioiden yhteydessä. Tällaiset rakenteet ovat lauseessa adverbiaalina. Esim.

pöydän alla, huoneen keskellä, auton perässä, rahan vuoksi

Äidinkielen opetus

Genetiivi on ollut ala-asteen opetussuunnitelmassa erikoisasemassa paitsi yleisyytensä vuoksi myös vieraiden kielten opetuksen kannalta. Esimerkiksi englannissa ja ruotsissa vain genetiivillä on oma pääte, -s.

Sellaisten yksipersoonaisten lauseiden kuin Minun täytyi lähteä kotiin jäsentäminen yksiulotteisesti on olut pulmallista. Perinteisen käsityksen mukaan kieliopillisena subjektina on infinitiivi lähteä tai paremminkin koko infinitiivirakenne Minun - - lähteä kotiin. Joka tapauksessa minun on tekijä ja looginen subjekti.

Perinteisessä kieliopissa puheena olevaa genetiiviä on nimitetty datiivigenetiiviksi, koska sen on katsottu merkitykseltään muistuttavan ja olleen alun perin lähellä monissa kielissä esiintyvää datiivisijaa (vrt. sanontaa Jumalan kiitos 'Jumalalle kiitos'.) Nykyään hyväksytyn käsityksen mukaan genetiivi Minun on subjekti ja verbiketju täytyi lähteä on predikaatti (kotiin on nyt kuten ennenkin adverbiaali).

© Internetix / Erkki Savolainen 1998