3.2.3 Partitiivi- ja akkusatiiviobjekti


Prototyyppisessä eli perusmuotoisessa suomen kielen lauseessa objekti ilmaisee tekemisen kohteen tai tuloksen. Verbiä, joka saa objektin, sanotaan transitiiviseksi. Objektina esiintyy tavallisesti nominilauseke. Se on muodoltaan joko partitiivi tai akkusatiivi (nominatiivin tai yksikön genetiivin kaltainen) ja sijaitsee predikaatin jäljessä. Esim.

Tyttö lukee kirjaa. (partitiivi)
Lue kirja loppuun! (päätteetön akkusatiivi)
Tyttö luki kirjan. (päätteellinen akkusatiivi)

Objektina voi olla myös sivulause sekä partisiippi- tai infinitiivirakenne, esim.

He halusivat, että minä puhun. (sivulause)
He halusivat minun puhuvan. (partisiippi)
He antoivat minun puhua. (infinitiivi)


Partitiiviobjekti


Partitiiviobjekti on yleisempi kuin akkusatiiviobjekti. Objekti on partitiivissa seuraavissa tapauksissa:

- Lause on sisällöltään kieltävä tai epäilevä, esim.
En osta kirjaa. (Vrt. Ostan kirjan.)

- Verbin ilmaisema tekeminen on kesken, esim.
Pekka luki kirjaa. (Vrt. Pekka luki kirjan.)

- Objekti ilmaisee summittaista määrää, esim.
Liisa söi puuroa. (Vrt. Liisa söi puuron.)


Lauseen kielteisyys


Kieltolauseen objekti on aina partitiivissa riippumatta siitä, mikä on toiminnan tuloksellisuus tai millaista määrää objekti ilmaisee. Kieltomuoto ei kuitenkaan yksin aiheuta partitiivia. Objekti on akkusatiivissa sellaisissa kielteiskysyvissä lauseissa, joihin edellytetään myönteistä vastausta, esim.

Eikö tehdä souturetki?

Epäilevät kysymykset puolestaan ovat muodoltaan myöntäviä mutta edellytyksiltään kielteisiä tai epäileviä. Tällöinkin objekti on partitiivissa, esim.

Oletko nähnyt lompakkoani?

Partitiivin aiheuttavat myös monet kielteissävyiset ilmaukset, esim. harva, tuskin:

Harva on nähnyt karhua metsässä.
Tuskin hän valitusta tekee.


Toiminnan tuloksellisuus


Objekti on partitiivissa, kun verbin ilmaisema tekeminen on kesken. Verbin ns. aspekti on tällöin irresultatiivinen: toimintaa ei esitetä tulokseen johtavana tai johtaneena, vaan parhaillaan jatkuvana, kehityksenalaisena tai keskeneräisenä. Akkusatiivissa objekti on, kun aspekti on resultatiivinen: toiminta esitetään tällöin tulokseen johtavana tai johtaneena. Esim.

Irresultatiivinen aspekti ~ Resultatiivinen aspekti
Tyttö luki läksyä. ~ Tyttö luki läksyn.
Mies rakentaa taloa.~ Mies rakentaa talon.
Pojat katsoivat ottelua. ~ Pojat katsoivat ottelun.

Monien verbien ilmaisema tekeminen on luontaisesti irresultatiivista, joten niiden objekti on melkein aina partitiivissa. Tällaisia ovat esim. tunnetiloja ja subjektiivista suhtautumista ilmaisevat verbit. On myös muita verbejä, joiden merkitykseen ei voi sisältyä tuloksellisuutta tai jotain ratkaisevaa muutosta, joka vaatisi akkusatiiviobjektia. Esim.

Pekka rakastaa ~ ihailee ~ arvostaa ~ epäilee Liisaa.
Joku seurasi minua. Noudatamme lakia. Liike jatkoi toimintaansa.


Määrän ilmaisu


Kun objektin tarkoite on jaollinen, partitiivi ilmaisee epämääräistä, summittaista paljoutta. Akkusatiiviobjekti ilmaisee vastaavasti rajattuja kokonaisuuksia tai määräpaljouksia. (Vrt. tätä vastakkaisuutta partitiivisubjektin ehtoihin.) Esim.

Isä kantoi vettä (vrt. veden) saunaan.
Olen menettänyt toivoani (vrt. toivoni).
Luovutan kirjojani (vrt. kirjani) pois.


Akkusatiiviobjekti


Akkusatiivi on objektin sijana vain, jos mikään partitiiviobjektin ehdoista ei ole voimassa. Tällöin

- lause on sisällöltään myönteinen ja lisäksi
- tekeminen on tuloksellista tai
- objektisana ilmaisee rajattua kokonaisuutta tai määräpaljoutta.

Akkusatiivi ei varsinaisesti ole yksi ainoa sijamuoto, vaan se on niiden objektimuotojen yhteisnimitys, jotka eivät ole partitiiveja. Akkusatiivi on yksikössä n-päätteinen eli genetiivin kaltainen tai päätteetön eli nominatiivin kaltainen. Monikossa akkusatiivi on aina monikon nominatiivin kaltainen.


Päätteellinen akkusatiivi


Objekti on tyypillisesti päätteellisessä akkusatiivissa sellaisissa lauseissa, joissa on läsnä nominatiivimuotoinen subjekti; n-päätteen perustehtävä on erottaa lauseen objekti subjektista. Esim.

(Minä) ostan kirjan.
Isä vei lapsen kouluun.
Pekka hakekoon paketin postista.


Päätteetön akkusatiivi


Objekti on päätteettömässä akkusatiivissa silloin, kun lauseessa ei ole nominatiivimuotoista subjektia; päätettä ei tällöin tarvita objektin erottamiseksi subjektista. Näissä tapauksissa predikaatti on imperatiivin 1. tai 2. persoonassa tai passiivissa taikka predikaattina on nesessiivinen 'täytyy'-ilmaus, jonka yhteydessä voi olla genetiivisubjekti. Esim.

Osta ~ ostakaa ~ ostakaamme (imperatiivi) kirja.
Kirja ostettiin (passiivi).
Pekan täytyi ostaa (nesessiivinen) kirja.


Monikon akkusatiivi


Monikossa akkusatiivi on aina monikon nominatiivin kaltainen, esim.

Isä vie lapset kouluun.
Vie kirjeet postiin!
Kirjeet vietiin postiin.
Pekan täytyi ostaa kirjat.


Persoonapronominien akkusatiivi


Vain persoonapronomineilla ja kuka-pronominilla on itsenäiset akkusatiivimuodot: minu+t, sinu+t, häne+t, mei+dät, tei+dät, hei+dät; kene+t. Nämä akkusatiiviobjektit ovat aina päätteelisiä myös niissä tapauksissa, missä muut objektit ovat päätteettömiä. Esim.

Risto vie sinut elokuviin.
Vie (imperatiivi) minut elokuviin!
Hänet vietiin (passiivi) elokuviin.


Äidinkielen opetus


Aitojen kieliopillisten objektien sijat ovat akkusatiivi ja partitiivi. Esim. seuraavat substantiivilausekkeet katsotaan adverbiaaleiksi (verbien rektion mukaisiksi obliikvitäydennyksiksi), koska ne esiintyvät paikallissijoissa:

Pidätkö teestä?
Uskotko rakkauteen?
Ryhdyin työhön.
Koputa sinä oveen.

Koulussa partitiiviobjektia etsitään kysymyksillä "Ketä, mitä, keitä?". Akkusatiiviobjekti löytyy kysymyksillä "Kenet, minkä, ketkä, mitkä?". Näillä kysymyksillä aidot kieliopilliset objektit voidaan pitää erillään sellaisista paikallissijaisista adverbiaaleista kuin Liisasta esim. lauseessa Pekka pitää Liisasta; vrt. Pekka rakastaa Liisaa.

Objektista on pidettävä erillään myös ns. objektinsijaiset määrän adverbiaalit eli OSMAt, jotka vastaavat kysymyksiin kuinka paljon, kuinka pitkän matkan, kuinka kauan, kuinka monta kertaa, kuinka monennen kerran, vaikka niidenkin sija määräytyy yleensä samojen sääntöjen mukaan kuin objektin sija. Esim.

He viipyivät matkalla viikon. (päätteellinen akkusatiivi)
Matkalla viivyttiin viikko. (päätteetön akkusatiivi)
En viipynyt matkalla viikkoakaan. (partitiivi)

Objektinsijaiset määrän adverbiaalit eivät ole tekemisen kohteita, kuten objektit usein ovat. Lauseessa voi olla osman lisäksi myös objekti (samassa yksinäislauseessa voi rinnastamattomana olla enintään yksi subjekti, objekti tai predikatiivi), esim.

Koira kalusi luuta (obj.) tunnin (osma).


Harjoitustehtäviä


Tehtävä 1. Selitä akkusatiivi- ja partitiiviobjektin vaihtelu.

a) Mies osti auton ~ ei ostanut autoa.
b) Löysitkö käsineesi ~ käsineitäsi?
c) Hänelle on helppo keksiä lahja ~ vaikea keksiä lahjaa.
d) Olen tutkinut tämän asian ~ tätä asiaa.
e) Hän siirsi auton pois ~ autoa vähän.
f) Metsästäjä ampui lehmän ~ lehmää.
g) Säästin juuston ~ juustoa.
h) Naapuri myi metsänsä ~ metsäänsä.


Tehtävä 2. Selitä päätteellisen ja päätteettömän akkusatiivin vaihtelu.

a) (Me) kerromme sen hänelle. ~ Kerrotaan se hänelle.
b) Kertokoon Pekka sen hänelle. Kerro ~ kertokaamme ~ kertokaa se hänelle.
c) Pekka kertoo sen hänelle. ~ Pekan täytyy kertoa se hänelle.

© Internetix / Erkki Savolainen 1998