3.1.4 Lauseenjäsenten semanttiset ja syntaktiset roolit

Jo antiikista periytyvän lauseenjäsennyksen kulmakiviä on ollut se, että määritetään erilaisin kriteerein eri lausekkeiden lauseenjäsenyys eli syntaktinen tehtävä, rooli. Eräät perinteiset lauseenjäsennysongelmat johtuvat siitä, että lauseenjäsennys on ollut yksiulotteista ja sen on katsottu olevan jäännöksetöntä. Kaikkien lauseen osasten on täytynyt sijoittua johonkin lauseenjäsenkategoriaan ja vain siihen.

Rajoituksistaan huolimatta perinteinen kielioppi on mukana tavalla tai toisella kaikissa uudemmissa kielioppimalleissa. Näissä on kuitenkin rakenteelliset ja semanttiset ilmiöt ruvettu selvemmin erottamaan toisistaan, samoin mutkikkaita lauseita on ruvettu analysoimaan kaksiulotteisesti.

Semanttiset roolit

Ns. dependenssikielioppi kutsuu lauseenjäseniä predikaatin argumenteiksi. Jokaisella argumentilla on verbin ilmaisemassa toiminnassa jokin rooli. Se ilmaisee esim. toiminnan tekijän, tuloksen tai paikan. Näiden ns. semanttisten roolien joukko on avoin. Ne ovat pitkälti universaaleja eli kaikkia kieliä koskevia, kun taas lauserakenteet ovat kielikohtaisia. Semanttiset roolit, kuten merkitykset yleensäkin, ovat tulkinnanvaraisia.

Tavallisia semanttisia rooleja ovat esim. seuraavat:

TEKIJÄ: Äiti leipoi kakun.
KOKIJA: Pojalle kävi huonosti.
VASTAANOTTAJA: Mies sai sakot ylinopeudesta.
KOHDE: Lapsi joi maitoa.
TULOS: Pojasta tuli mies.
LÄHDE: Tytöltä heltisi nauru.
PAIKKA: Lapset ovat puistossa.
AIKA: Illalla on pimeää.
VÄLINE: Kirjoitan tietokoneella.

Syntaktiset roolit

Lauseenjäsenten syntaktisten roolien eli funktioiden määrittelemisessä viitataan sekä merkitykseen, muotoon että järjestykseen. Perinteistä lauseenjäsennyksen opetusta ovat rasittaneet eräät ristiriidat arkiajattelun kanssa. Uusissa kielioppimalleissa mm. predikaatin ja subjektin käsitteitä on pyritty väljentämään.

Predikaatti

Keskeisin lauseenjäsen on predikaatti. Se ei voi puuttua yhdestäkään täydellisestä lauseesta. Lauseen predikaattina on verbin finiittimuoto tai finiittimuodosta ja nominaalimuodosta koostuva verbiketju tai kiteytynyt verbiliitto. Esim.

Bussi tulee. (finiittimuoto)
Juna ehti lähteä. (verbiketju)
Mies oli myöhästyä. (kiteytynyt verbiliitto)

Subjekti

Subjektina on yleensä nominilauseke: substantiivi tai substantiivisesti käytetty sana. Prototyyppisessä lauseessa subjekti ilmaisee tekijän. Se on nominatiivimuotoinen ja sijaitsee predikaatin edellä. Esim.

Lapset leikkivät puistossa.

Partitiivisubjekti on tavallinen ns. eksistentiaalilauseissa. Se on useimmiten lauseen lopussa ja predikaatti on aina yksikön 3. persoonassa. Esim.

Torille tuli kansaa ~ ihmisiä.

Nykyään hyväksytyn käsityksen mukaan subjekti voi olla myös genetiivimuodossa. Genetiivisubjekti on tavallinen erityisesti välttämättömyyttä ilmaisevien (eli nesessiivisten) yksipersoonaisten rakenteiden yhteydessä. Esim.

Minun täytyi lähteä kotiin.

Myös sivulause sekä partisiippi- ja infinitiivirakenne voivat toimia subjektina, esim.

Näkyy, että hän yrittää.
Näyttää tulevan sade.
Oli hauska käydä teillä.

Objekti

Objekti ilmaisee tyypillisesti kohteen. Se on muodoltaan partitiivi tai akkusatiivi ja sijaitsee predikaatin jäljessä. Esim.

Tyttö lukee kirjaa. (partitiivi)
Tyttö luki kirjan. Lue kirja loppuun! (akkusatiivi)

Objektina voi olla myös sivulause sekä partisiippi- tai infinitiivirakenne, esim.

He halusivat, että minä puhun. (sivulause)
He halusivat minun puhuvan. (partisiippirakenne)
He antoivat minun puhua. (infinitiivirakenne)

Predikatiivi

Predikatiivi on olla-verbin täydennys, joka luonnehtii subjektia. Sen muotona on nominatiivi, partitiivi tai genetiivi. Esim.

Tuo mies on opettaja.
Opettaminen on vaikeaa.
Tämä takki on minun.

Adverbiaali

Semanttisen määritelmän mukaan adverbiaalit ilmaisevat erilaisia seikkoja, kuten aikaa, paikkaa, tapaa, syytä, keinoa, välinettä, suhdetta, suuntaa yms. Adverbiaalit määrittävät verbiä tai koko lausetta. Itse termi adverbiaali viittaa pelkästään verbin määritteisiin, mutta monesti on vaikea erottaa, milloin määrite liittyy nimenomaan verbiin, milloin koko lauseeseen. Esim.

Pekka asuu Turussa. (verbin määrite)
Kesällä hän veneilee. (koko lauseen määrite)

Perinteisessä kieliopissa adverbiaaleiksi on jäsennetty myös kaikki adjektiivin ja adverbin määritteet. Kielioppityöryhmä on mietinnössään (Kieli ja sen kieliopit 1994) sitä mieltä, että niitä voidaan kutsua pelkästään yleisnimityksellä määrite. Esim.

Tuote on selvästi kotimainen.
Teit sen oikein hyvin.

Adverbiaalina esiintyy hyvin monentyyppisiä rakenteita. Esimerkkejä:

Avasin paketin paljain käsin. (nominilauseke)
Ystäväni on ollut vakavasti sairaana. (adjektiivilauseke)
Tilanne huonontui sangen äkkiä. (adverbilauseke)
Kirkko on keskellä kylää, posti on pankin vieressä. (pre- ja postpositiolauseke)
En päässyt tulemaan, koska olin sairas. (alisteinen lause)
Hän satutti kätensä kaatuessaan. (ei-finiittinen verbirakenne)

Attribuutti

Nominilausekkeen pääsanana on substantiivi ja sen edellä tai jäljessä voi olla määritteenä yksi tai useampia attribuutteja. Attribuutti on substantiivin välitön määrite; se liittyy substantiivin ilman verbin apua. Määrite selittää ja täydentää pääsanaa. Etuattribuutteja ovat adjektiiviattribuutti ja genetiiviattribuutti, jälkiattribuutteja partitiivi- ja paikallissija-attribuutti sekä infinitiivi- ja sivulauseattribuutti. Appositio- eli substantiiviattribuutti on pääsanansa edessä tai jäljessä. Esimerkkejä:

Asumme keltaisessa talossa. (adjektiiviattribuutti)
Pojan huone on epäsiisti. (genetiiviattribuutti)
Tieto saatiin pääjohtaja Vuoriselta. (appositio- eli substantiiviattribuutti)
Lapselle annettiin pala leipää. (partitiiviattribuutti)
Lähtö Jyväskylään lykkäytyi. (paikallissija-attribuutti)
Sinulla on nyt tilaisuus puhua. (infinitiiviattribuutti)
Talo, jossa asun, on vanha. (sivulauseattribuutti)

Äidinkielen opetus

Syntaktisten roolien nimistä varsinkin subjekti, predikaatti ja objekti ovat vakiintuneet yleiseen kielenkäyttöön, ja niiden tunnistaminen prototyyppisistä lauseista on tärkeää. Kielioppityöryhmän mietinnön (Kieli ja sen kieliopit 1994) mukaan perinteistä lauseenjäsennyksen opetusta ovat vaikeuttaneet ristiriidat arkiajattelun kanssa sekä epäjohdonmukainen ja sekalainen adverbiaalien kategoria. Mietinnössä esitetään mm. predikaatin (uutena asiana verbiketjut) ja subjektin (uutuutena genetiivisubjekti) käsitteen väljentämistä. Tämän uskotaan helpottavan syntaktisten roolien tunnistamista ja lähentävän suomen kielioppia muiden koulussa luettavien kielten kielioppeihin.

Harjoitustehtäviä

Tehtävä 1. Jäsennä seuraavat lauseet perinteisen lauseenjäsennyksen mukaan sarakkeisiin.



Tehtävä 2. Jäsennä seuraava virke hierarkkisesti siten, että merkitset ensin alisteiset rakenteet hallitsevien lauseiden jäseniksi ja erittelet sitten niiden oman rakenteen.



© Internetix / Erkki Savolainen 1998