3 MUOTO- JA LAUSEOPPIA

Muoto-opin eli morfologian ja lauseopin eli syntaksin ero määritellään tavallisesti suhteessa sanaan: morfologia kuvaa sanojen sisäistä rakennetta, syntaksissa selvitellään sanojen yhdistymistä lauseiksi. Nykyään kielitieteessä ei kuitenkaan tehdä jyrkkää eroa morfologian ja syntaksin välille, vaan voidaan puhua yhtenäisestä morfosyntaksista.

3.1 Keskeisimmät käsitteet
3.1.1Kielen yksiköt

Muoto- ja lauseopin tarvitsemia yksikköjä ovat ainakin morfeemi, sana, lauseke ja lause. Muoto-opin eli morfologian ja lauseopin eli syntaksin ero on perinteisesti määritelty suhteessa sanaan: morfologia kuvaa sanojen sisäistä rakennetta, syntaksissa selvitellään sanojen yhdistymistä lauseiksi.

Morfeemi

Morfeemi on pienin kielellinen yksikkö, jolla on merkitys tai kieliopillinen tehtävä.

Ns. vapaat morfeemit ovat itsenäisiä sanoja (esim. pöytä, soi, ja, eilen). Vapaat morfeemit jaotellaan edelleen sanaluokiksi: substantiivit, adjektiivit, verbit, partikkelit jne.

Ns. sidonnaiset morfeemit ovat kieliopillisia päätteitä: johtimia, tunnuksia, taivutuspäätteitä ja liitteitä, esim. kahvi+lo+i+ssa+kin.

Sidonnaiset morfeemit esiintyvät vain muihin morfeemeihin yhdistyneinä, eivät koskaan itsenäisesti.

Sana

Sanan käsitettä ei voi määritellä yksiselitteisesti. Sana on kieliopissa eräänlainen osajärjestelmien yhtymäkohta. Ortografian kannalta sana on kirjainjono, jota rajoittavat kahden puolen joko sanavälit tai välimerkit.

Puheessa ja tekstissä sanat esiintyvät erimuotoisina. Sanakirjassa eri sananmuotoja edustaa yhteinen muoto. Tällä tavalla käsitettynä sanaa nimitetään lekseemiksi. Lekseemi on sanan kaikki taivutusmuodot kattava yleiskäsite, abstraktio.

Lauseke

Lauseke on yksikkö, joka on kielen hierarkiassa sanan ja lauseen välillä. Lauseke muodostuu pääsanasta (edussanasta)ja sen mahdollisista määritteistä. Pääsana voi olla eri sanaluokkiin kuuluva sana. Suomessa ovat tärkeitä nominilausekkeet ja adjektiivilausekkeet.

Nominilausekkeessa pääsanana on substantiivi, esim.

tuo iso karvainen koira

Adjektiivilausekkeessa pääsanana on adjektiivi, esim.

erittäin karvainen

Nominilausekkeessa substantiivin määritteet ovat attribuutteja. Nominilauseke voi olla myös pelkkä pronomini, esim. hän, se.

Lause

Täydellinen lause on syntaktinen kokonaisuus, jossa on verbin persoonamuoto ja jonka osia sitovat toisiinsa lauseenjäsensuhteet. Usein pitää paikkansa sääntö, että tekstissä on niin monta lausetta kuin siinä on verbin persoonamuotoja.

Yksinäislauseessa on vain yksi lause, yhdyslause koostuu useammasta lauseesta. Yhdyslauseessa lause voi olla toiseen lauseeseen nähden alisteinen tai rinnasteinen.

Alisteinen eli sivulause on lauseenjäsensuhteessa hallitsevaan eli päälauseeseen nähden, esim.

Esitän, että asiaa lykätään.

Rinnasteiset lauseet eivät ole keskenään lauseenjäsensuhteessa, esim.

Aurinko paistaa ja linnut laulavat.

Sivulauseet jaetaan aloitussanansa mukaan kolmeen ryhmään:

- Konjunktiolauseet, esim. Jos lähdet, rupean itkemään.
- Relatiivilauseet, esim. Tuo on se veljeni, joka on opettaja.
- Epäsuorat kysymyslauseet, esim. Mieti tarkkaan, oletko tehnyt jonkin virheen.

Virke

Lauseita yhdistettäessä muodostuu mutkikkaampia rakenteita, joita on tapana sanoa virkkeiksi. Kaikissa kieliopeissa ei käytetä virkkeen käsitettä, ja virke onkin ensi sijassa ortografinen kokonaisuus, isolla alkukirjaimella alkava kahden pisteen (tai muun ison välimerkin) välinen jakso. Virkkeen käsite on kuitenkin hyödyllinen ja tärkeä kirjoituksen opetuksessa.


Kielen yksiköt muodostavat keskenään hierarkian: morfeemeista muodostuu sanoja, sanoista lausekkeita ja lausekkeista lauseita. Esim.

Äidinkielen opetus

Termit pääsana ja edussana ovat kumpikin vanhoja suomen kieliopin termejä, joiden välille ei ole tehty eroa. Uudessa kielioppikirjallisuudessa (Vilkuna 1996) niiden välille on haluttu tehdä sellainen ero, että pääsana on sana, josta jokin toinen sana tai lauseke riippuu (esim. katsella ohjelmia). Edussana puolestaan on lausekkeen ydin: lausekkeen osana oleva sana, joka edustaa lauseketta ulospäin, esim. taipuu lauseyhteyden vaatimalla tavalla (esim. MTV:n ohjelmia).

Virkkeen ja lauseen käsitteitä on opetettu peruskoulun ala-asteella esimerkiksi seuraavasti:

- Asiakokonaisuus ilmaistaan virkkeellä. Virke alkaa isolla kirjaimella ja sen loppuun tulee piste (tai kysymys- tai huutomerkki).
- Virkeessä voi olla kaksi tai useampia läheisesti yhteen kuuluvia asioita. Virkkeen asioita ilmaistaan lauseilla.
- Kaikkia lauseita ei voi yksinään kirjoittaa virkkeeksi.
- Sellaisia lauseita, jotka eivät yksinään voi muodostaa virkettä, sanotaan sivulauseiksi.
- Ne lauseet, jotka yksinäänkin voivat muodostaa virkkeen, ovat päälauseita.
- Lauseiden jakoa pää- ja sivulauseisiin tarvitaan esimerkiksi pilkkusääntöjen ymmärtämisessä.

Pilkkusääntöjä tarvitaan kuitenkin vasta sitten, kun on ensin opittu yhdistelemään lauseita pää- ja sivulauseista koostuviksi yhdyslauseiksi. Oppilaan on oivallettava myös konjunktioiden tärkeät merkitystehtävät lauseiden yhdistämisessä.

© Internetix / Erkki Savolainen 1998