2.9.4 Vokaali- ja konsonanttivartalot

Suomen sanoja taivutetaan siis siten, että sanan vartaloon lisätään taivutuspäätteitä. Suurella osalla suomen sanoista on vain vokaaliloppuinen vartalo eli vokaalivartalo, johon taivutuspäätteet aina lisätään. Osalla sanoista on myös konsonanttiloppuinen vartalo eli konsonanttivartalo, joka on käytössä vain muutamissa taivutusmuodoissa.

Yksi- ja kaksivartaloiset sanat

Sanoja, joilla on vain vokaalivartalo, nimitetään yksivartaloisiksi ja sanoja, joilla on myös konsonanttivartalo, kutsutaan kaksivartaloisiksi. Jälkimmäisiä edustavat esim. substantiivi saari ja verbi mennä. Esimerkkejä niiden taivutusmuodoista ja vartaloista:



Nomineista kaksivartaloisia ovat ne, joiden perusmuoto loppuu 1) konsonanttiin, esim. askel : askel+ta, avain : avain+ta, 2) jäännöslopukkeeseen, esim. kaste : kastet+ta, mantere : manteret+ta, 3) i:hin, mutta vokaalivartalossa on -e (edellä h, l, m, n, s tai t), esim. vuohe+n : vuoh+ta, tule+n : tul+ta, lume+n : lun+ta, siene+n : sien+tä, saare+n : saar+ta, lapse+n : las+ta, sute+na : sut+ta.

Verbeistä kaksivartaloisia ovat ne, joiden 1) vokaalivartalo on kaksi- tai kolmitavuinen ja loppuu AA:han tai VA:han (vokaaliin ja A:han, ns. supistumaverbit), esim. tervaa+n : tervat+koon, pelkää+n : pelät+köön, katoa+n : kadot+koon, 2) vokaalivartalo on kaksitavuinen ja loppuu e:hen (edellä l, n, r tai s), esim. tule+n : tul+koon, mene+n : men+köön, pure+n : pur+koon, pese+n : pes+köön, 3) vokaalivartalo on useampi- kuin kaksitavuinen ja päättyy e:hen, esim. alene+e : alet+koon, tuomitse+n : tuomit+koon, rankaise+e : rangais+koon.

Konsonanttivartalon esiintyminen

Jos sanalla ylipäätään on konsonanttivartalo, niin se löytyy nomineilla lähinnä yksikön partitiivista, esim. saar+ta, ja osin monikon genetiivistä, esim. mies+ten, joskus myös yksikön essiivistä, esim. vuon+na.

Kaksivartaloisten verbien taivutuksessa konsonanttivartaloon perustuvat seuraavat muodot:

- Aktiivin potentiaalin preesens, esim. men+ne/t, tul+le/e, sur+re/vat, juos+se/tte
- Imperatiivin preesens yks. 3. ja monikko, esim. tul+koon, tul+kaa, tul+koot
- Passiivi, esim. tul+la/an, juos+ta/isi/in, vastat+ta/ne/en
- Ensimmäinen ja toinen infinitiivi, esim. tul+la, tul+le/ssa, juos+ta, men+ne/n
- Toinen partisiippi, esim. tul+lut, tul+tu/a/an, juos+tu, huoman+nut, valin+ne/i/sta

Konsonanttivartalon muutokset

Normaalissa tapauksessa konsonanttivartalosta puuttuu vokaalivartalon loppuvokaali (esim. saar+ta : saare+na, men+köön : mene+n). Kuitenkin konsonanttivartalossa tapahtuu muutoksia, jos taivutusmuoto tulisi muuten sisältämään sellaisen konsonanttiyhtymän, joka on suomelle vieras. Esimerkkejä eräistä vaihteluista (tähti * sulkeissa olevien sanojen edessä on epäkieliopillisen muodon merkki):

ps : s - lapse+lle : las+ta - (< *laps+ta)
ts : s - veitse+n : veis+tä - (< *veits+tä)
ts : t - valitse+t : valit+tu - (< *valits+tu)
ks : s - juokse+n : juos+koon - (< *juoks+koon)
m : n - lume+n : lun+ta - (< *lum+ta)

Harjoitustehtäviä

Tehtävä 1. Etsi seuraavasta tekstistä kaikki kaksivartaloiset nominit ja verbit. Käytä kriteerimuotoina yksikön partitiivia ja imperatiivin yksikön 3. persoonaa.

Ihmisten suhtautuminen kieleen on muuttunut samalla kun yhteiskunta on muuttunut. Enää ei ole auktoriteettia, joka sanoo, miten pitää puhua. Puhujilla on paremmat mahdollisuudet ilmaista itseään, mutta myös suuremmat mahdollisuudet ärsyttää kuulijaa. Viime kädessä hyvän kielenkäytön kriteeri on viestinnän onnistuminen, ei sanat ja muodot sinänsä. Kieli pitää nähdä suhteessa yhteiskunnalliseen kehitysvaiheeseen. Kieli kuljettaa mukanaan historiaa ja kehitys luo uutta kieltä. Joskus myös kielellä luodaan illuusio muutoksesta jäsentämällä vanhoja asioita uudelleen. Näin kieltä voidaan käyttää myös kehityksen estämiseen.


Tehtävä 2. Muodosta seuraavien sanojen konsonanttivartalot käyttäen yksikön partitiivia tai imperatiivin 3. persoonaa. Erota vartalot päätteistä. Mitä muutoksia konsonanttivartalossa tapahtuu verrattuna vokaalivartaloon?

a) jäniksestä
b) juoksemme
c) peitsellä
d) iloitsen
e) liemessä
f) onnettoman

© Internetix / Erkki Savolainen 1998