2.9.2 Klusiilien p, t, k astevaihtelu

Ns. astevaihtelu on tärkein ja leimallisin suomen kielen äännevaihteluista. Kaikkien taipuvien sanaluokkien sanat voivat olla astevaihtelussa. Astevaihtelu tarkoittaa sanansisäisten klusiilien p:n, t:n, k:n sekä niitä sisältävien konsonanttiyhtymien vaihtelua määrätapauksissa. Tällöin erotetaan ns. vahva aste ja ns. heikko aste.

Normaalissa astevaihtelussa perusmuodon vahvat asteet heikkenevät, esim.

takki : takissa
kertoa : kerromme

Astevaihtelun aiheuttaa yleensä pääte, joka sulkee tavun. Runsaasti poikkeuksia sisältävä pääsääntö on, että avotavun alussa on vahva aste ja umpitavun alussa heikko aste, esim.

kaappi-a : kaapis-sa
kaatu-vat : kaadum-me


Astevaihtelun eri tapaukset ovat seuraavanlaisia:

1) Pitkät konsonantit pp, tt, kk vaihtelevat vastaavien lyhyiden konsonanttien kanssa, esim.

pp : P - kaappi : kaapin - tappaa : tapan
tt : t - matto : matolla - ottaa : otan
kk : k - takki : takissa - tukkii : tukin

2) Lyhyt klusiili assimiloituu edeltävän nasaalikonsonantin taikka l:n tai r:n kaltaiseksi. (Äng-äänteen eli soinnillisen palataalinasaalin foneettinen merkki h ei välttämättä tulostu oikein kaikissa käyttöympäristöissä.) Esim.

nt : nn - ranta : rannalla - antaa : annan
mp : mm - rampa : rammaksi - ampuu : ammun
nk : ng - ranka : rangan - tunkee : tungen
[k : ] - [raka] : [raan] - [tukee : tuen]
lt : ll - ilta : illalla - viiltää : viillän
rt : rr - parta : parran - kiertää : kierrän

3) Lyhyt t soinnillistuu d:ksi vokaalien välissä ja h:n jäljessä, esim.

t : d - pata : padassa - kutoo : kudon
ht : hd - vihta : vihdalla - vahtii : vahdin

4) Lyhyet p ja k muuttuvat v:ksi ja j:ksi seuraavanlaisissa tapauksissa, esim.

p : v - lupa : luvan - saapuu : saavun
lp : lv - halpa : halvalla - kylpee : kylven
rp : rv - arpa : arvat - tarpoo : tarvon
k : v - luku : luvun
lk : lj - jälki : jäljet - kulkee : kuljen
rk : rj - järki : järjen - särkee : särjen

5) Lyhyt k katoaa (merkkinä on Ø) seuraavanlaisissa tapauksissa, esim.

k : Ø - joki : joessa - kokee : koen
lk : lØ - pelko : pelon - alkaa : alan
rk : rØ - sarka : saralla - purkaa : puran


Vaihtelusta k : v löytyy vain muutamia esimerkkejä (luku, puku, suku, kyky, myky — ei yhtään verbiä). — Sen sijaan k katoaa sellaisissa vaihtelutapauksissa kuin hauki : hauen, touko : touot, liukua : liu'un, vaikka u-loppuisen diftongin jäljessä vokaalin edellä usein kuuluu v:n tapainen siirtymä-äänne.

Äskeisiä voidaan verrata sellaisiin tapauksiin, joissa k on i-loppuisen diftongin jäljessä. Vokaalienvälisen k:n heikkoasteisena vastineena ei milloinkaan ole j, joten kirjoitetaan esim. taika : taian, reikä : reiän : rei'issä.

Edes sanat poika : pojan ja aika : ajat eivät ole ristiriidassa edellä sanotun kanssa, sillä niiden j ei edusta k:n vaihteluparia vaan se vastaa diftongin i:tä, joka on vokaalien väliin jouduttuaan muuttunut j:ksi (pojan < poian).

Astevaihtelussa edeltävän äänteen täytyy olla soinnillinen. Soinnittomien konsonanttien s:n ja t:n jäljessä klusiilit eivät vaihtele, esim. musta : mustan, koski : kosken, piispa : piispan, matka : matkan.

Harjoitustehtäviä

Tehtävä 1. Taivuta nomineja katto, tupa ja ranta seuraavissa muodoissa (illatiivin pääte -Vn = vokaalinpidentymä + n). Selitä, missä muodoissa on vahva, missä heikko aste.



Tehtävä 2. Taivuta verbejä kertoa, ampua ja polkea seuraavissa persoonamuodoissa (yks. 3. persoonan pääte -V = vokaalinpidentymä). Selitä, missä muodoissa on vahva, missä heikko aste.


© Internetix / Erkki Savolainen 1998