2.6 Tavut

Tavu on puheen luontainen rytmiyksikkö: äännejono, joka tuotetaan yhdellä henkäyspainalluksella. Eri kielissä sanoja tavutetaan jossain määrin eri tavalla. Suomen tavutuksen pääsääntö on, että tavunraja on jokaisen konsonantti + vokaali-yhdistelmän edessä, esim.

ka-la, jo-kai-nen, kui-ten-kin, Ant-ti, Hel-sin-gis-sä

Lisäksi tavunraja on sellaisten vokaalien välissä, jotka eivät muodosta diftongia, esim.

no-pe-a, hert-tu-aan, sal-li-a

Pitkä vokaali kuuluu kokonaan samaan tavuun, mutta geminaatan keskellä on tavunraja.


Suomen tavutyypit ovat seuraavat (V = vokaali, K = konsonantti):



- Tavussa on vähintään yksi vokaali, esim. i-lo, ka-la, us-ko, kas-tet-ta, irs-tas, kars-ki.
- Tavussa on enintään kaksi vokaalia, pitkä vokaali tai diftongi, esim. aa-mu, tuu-li, ais-ti, kaar-re.
- Tavun alussa voi olla korkeintaan yksi konsonantti, esim. su-ku, ras-tas, maa, raus-ku, vers-tas
- Tavun lopussa voi olla enintään kaksi konsonanttia, esim. urk-kia, lank-ku.
- Tavunloppuista kahden konsonantin jonoa voi edeltää vain yksi vokaali, esim. irs-tas, verstas.

Vokaaliin päättyvät tavut ovat avotavuja, esim. sa-naa, ai-koo, o-sui; konsonanttiin päättyvät ovat umpitavuja, esim. kis-kon, kars-kin, lam-mas.

Lisäksi suomen kielen tavut ovat lyhyitä tai pitkiä. Lyhyt tavu päättyy lyhyeen vokaaliin, esim. kä-si, ma-ta-la, ä-re-ä; pitkä tavu päättyy pitkään vokaaliin, diftongiin tai konsonanttiin, esim. ai-koo, ran-taan, aa-mui-hin.

Äidinkielen opetus

Kyky jaksottaa sanoja tavuihin on synnynnäinen, mutta tätä taitoa on syytä vahvistaa lukemaan ja kirjoittamaan opettelun vaiheessa. Tähän sopivat erilaiset leikinomaiset harjoitukset kuten puheen hidastaminen (esim. matkittaessa höyryjunan ääntä), huhuilu kaukana olevalle toverille, taputtaminen sekä laulaminen siten, että kukin tavu saa oman sävelkorkeutensa. Myöhemmin tavutuksen käytännön merkitys on tärkeintä kirjoituksessa: sanat jaetaan riveille tavurajojen kohdalta.

Tavallisesti sanotaan, että suomalainen sana tai tavu ei voi alkaa konsonanttiyhtymällä (kahden tai useamman konsonantin jonolla). Tällöin tarkoitetaan supisuomalaisia sanoja. Suomen yleiskieleen kuuluu kuitenkin paljon lainasanoja, joiden alussa on useampia konsonantteja kuin yksi. Niiden ääntämistä täytyy koulussa erikseen harjoituttaa, esim. Kreikka, planeetta, presidentti, traktori, draama, frotee, gramma, kvartsi, slangi, Sveitsi, ksylofoni, psykologia, sfinksi, skandaali, spagetti, sprii, strategia.

Harjoitustehtäviä

Jaa seuraavat sanat tavuihinsa. Milloin vokaalijonot muodostavat diftongin ja milloin ne ovat eri tavuissa?

a) tae, koettaa, haen
b) vartioitu, kahviloissa
c) rakkaudella, rakkautta, terveys, terveydeksi
d) raaoissa, huouimme, laeissa, säie, oiomme
e) korkeaa, yhtiöön, määytte

© Internetix / Erkki Savolainen 1998