2.5 Diftongit ja vokaaliyhtymät
Diftongit muodostuvat kahdesta eri vokaalista, jotka kuuluvat samaan tavuun. Jokainen kahden vokaalin yhtymä ei ole diftongi, sillä vokaaliyhtymän osat saattavat kuulua myös eri tavuihin.
Suomen yleiskielessä on 18 diftongia. Ne voidaan jakaa loppuvokaalinsa mukaan seuraaviin neljään ryhmään:
Diftongit ey ja iy esiintyvät lähinnä vain esimerkkien tapaisissa johdetuissa sanavartaloissa (peseytyä, periytyä).
Vokaali i muodostaa yleensä diftongin edeltävän vokaalin kanssa. Ensimmäisen tavun rajalla k:n kadottua ns. astevaihtelussai saattaa kuulua eri tavuun, esim.
lu-in (lukea), ry-in (rykiä), nä-in (näkee), ha-imme (hakea)
Myös u ja y muodostavat yleensä edeltävän vokaalin kanssa diftongin, varsinkin ensimmäisessä tavussa. Astevaihtelutapauksissa eri tavuihin kuuluminen on mahdollista, esim.
ma-un (maku), nä-yn (näky)
Vokaalit a ja ä eivät ole diftongin loppuäänteitä. Ne muodostavat edellisen vokaalin kanssa aina vokaaliyhtymän, jonka välissä on tavuraja, esim.
vaike-a, kire-ä
salli-a, etsi-ä
aino-a, säilö-ä
tapahtu-a ,leppy-ä
Äidinkielen opetus
Diftongien erottaminen vokaaliyhtymistä on tärkeää myös opettajalle lukemisen alkuopetuksessa, kun sanoja hahmotetaan tavuittain. Diftongien kirjoittamisessa esiintyy myös ongelmia. Komponentit vaihtavat helposti paikkaa: ei > ie, ui > iu jne. Tämä on ns. reversaalivirhe.
Eräissä ruoka ja vuoka -sanojen taivutusmuodoissa uo-diftongi ääntyy [uu]:na, esim. ruoan [ruuan], vuoassa [vuuassa]. Diftongin loppu-i jää usein ääntymättä murteissa ja nopeassa puheessa sellaisissa sanoissa, joissa i-loppuinen diftongi on kauempana kuin sanan ensi tavussa, esim. punainen [punanen], kirjoittaa [kirjottaa].
Erityisesti savolaisilla on tapana ääntää diftongin loppu-i:n, u:n ja y:n paikalla e, o ja ö, esim. voita [voeta], sauna [saona], keuhkot [keohkot], täynnä [täönnä]. Samalla diftongin ensimmäinen vokaali ääntyy tavallista pidempänä ja saa enemmän painoa. Tällaisia diftongeja on tapana nimittää redusoituneiksi diftongeiksi. Länsisuomalaiset taas ääntävät diftongin loppu-o:n, e:n ja ö:n usein jopa a:na tai ä:nä, esim. tuo [tua], mies [miäs], syö [syä]. Tällaisia diftongeja nimitetään avartuneiksi diftongeiksi.
© Internetix / Erkki Savolainen 1998