|
|
2.4 Lyhyet ja pitkät äänteet
Lyhyiden ja pitkien äänteiden eroa käytetään suomessa tehokkaasti hyväksi sanojen erottamiseksi toisistaan. Kaikki vokaalit voivat esiintyä sekä lyhyinä että pitkinä. Myös useimpien yksinäiskonsonanttien ohella käytetään vastaavia geminaattoja.
Geminaatta on pitkä konsonantti, jonka keskellä on tavuraja. Vain j, v, h ja d eivät voi muodostaa geminaattaa suomen omaperäisessä yleiskielen sanastossa.
Vokaalien ja konsonanttien pituudella erotetaan suomessa merkityksiä seuraavaan tapaan:
Tule tänne!
Pekka tulee.
Pekka ei tulle.
Pekka tullee.
Ulkona ei tuule.
Ulkona tuulee.
Ulkona ei tuulle.
Ulkona tuullee.
On syytä korostaa sitä, että äänteiden kieliopillista pituutta ei pidä samastaa absoluuttiseen, fysikaaliseen kestoon. Kieliopillisella kvantiteetilla, lyhyellä ja pitkällä kestolla, erotetaan suomessa merkityksiä. Fysikaalinen kesto saadaan selville akustisilla mittauslaitteilla.
Äidinkielen opetus
Äänteiden pituuden kuuleminen, lyhyen ja pitkän äänteen erottaminen ja äänteiden tuottaminen oikeanpituisina ovat taitoja, joiden opettaminen on keskeisellä sijalla lukemisen ja kirjoittamisen alkuopetuksessa. Vieraissa kielissä äänteen kesto osoitetaan vain harvoin samoin kuin suomessa. Kestoasteiden merkitseminen kirjoituksessa on kaikkein yleisin oikeinkirjoituksen ongelma suomalaislapsilla. Alaluokilla suositaan auditiivista eli kuunteluun perustuvaa opetustapaa. Myös oman ääntämisen tarkkaaminen auttaa havainnoimaan kestoa: "Äännä, kuuntele, kirjoita!"
Useissa suomen murteissa äänteiden kvantiteetti on erilainen kuin yleiskielessä. Konsonantit äännetään usein pitkinä eräissä sellaisissa tapauksissa, joissa ne yleiskielessä ovat lyhyitä, esim. sekaan [sekkaan], pitää [pittää], sanoo [sannoo], kotiin [kottiin], lisää [lissää], taloon [talloon], pihaan [pihhaan], herään [herrään], ihmettelee [ihmettellee]. Tämä ilmiö, että konsonantit pitenevät tietyissä tapauksissa, on nimeltään geminaatio.
Toisaalta eräissä murteissa tiettyjä yleiskielen pitkiä konsonantteja vastaakin lyhyt, esim. päälle [pääle],soinnillinen [soiniline], ihmeellinen [ihmeeline], täynnä [täynä]. Eräissä murteissa, erityisesti lounaismurteissa, pitkät vokaalit ääntyvät lyhempinä kuin yleiskielessä, niin että vokaalia voidaan luonnehtia lyhyeksi tai puolipitkäksi, esim. kalaa [kala] tai [kalà], taloon [talon] tai [talòn].
Harjoitustehtäviä
Muodosta seuraavista äännejonoista kaikki yleiskielen sanat, jotka saadaan vaihtelemalla vokaalien ja konsonanttien pituutta.
a) lika
b) taka
c) tili
d) aita
e) muta
© Internetix / Erkki Savolainen 1998
|
|