2.3 Vokaalit ja konsonantit
Vokaaleilla ja konsonanteilla on seuraavia ominaisuuksia:
Ääntöväyliä ovat suu ja nenä. Äänne on soinnillinen, jos äänihuulet värähtelevät. Värähtelyn voi tuntea, jos painaa sormenpäät kevyesti kaulalle.
Vokaalit
Suomen vokaalien ryhmitys ääntö- eli artikulatoristen ominaisuuksien mukaan:
- Etuvokaaleja äännettäessä kielen korkein kohta on edessä, takavokaaleja äännettäessä takana.
- Vokaalien suppeus — väljyys määräytyy sen mukaan, miten ylhäällä tai alhaalla kielen korkein kohta on.
- Vokaalien pyöreys — laveus (labiaaliset ja illabiaaliset vokaalit) määräytyy suuaukon muodon perusteella.
Konsonantit
Suomen konsonanttien artikulatoriset piirteet (vain vierassanoissa esiintyvät konsonantit ovat sulkeissa): 
Artikulaatiotapa:
- Klusiileissa artikulaatiopaikalla on ensin sulkeuma, jota seuraa laukeama, esim. täti.
- Nasaalissa ilma kulkee nenän kautta, esim. mummo, nenä, kangas.
- Frikatiiveja äännettäessä syntyy hankaushälyä, esim. saha, hame.
- Lateraaleissa ilma kulkee kielen laiteiden kautta, esim. laulu, sammal, kello.
- Tremulanteissa ilma kulkee katkonaisesti, esim. raaka, varras.
Artikulaatiopaikka:
- Labiaalit ääntyvät huulilla, esim. pallo.
- Dentaaleissa kielen kärki artikuloi etuhampaita tai ikeniä vasten, esim. talo.
- Palataalit syntyvät kielen selän ja kitalaen välissä, esim. kukka, juna, kengät.
- Laryngaalit ääntyvät ääniraossa, esim. piha.
Soinnittomia konsonantteja ovat p, t, k, s.
Soinnillisia konsonantteja ovat d, v, j, l, r, m, n, h (äng).
h on soinniton tai soinnillinen äänneympäristön mukaan, esim. pihka, lahkeen, varashan (soinniton) — saha, lauha, velho (soinnillinen)
Puolivokaaleiksi nimitetään v:tä ja j:tä. Ne ääntyvät vokaalien tapaan, mutta käyttäytyvät tavunmuodostuksessa kuten konsonantit.
Lateraaleja ja tremulantteja nimitetään yhteisesti likvidoiksi.
Suomen äännejärjestelmässä on siis 8 vokaalia ja 13 konsonanttia. Vokaalien määrä on suurin piirtein sama kuin muissakin kielissä, mutta konsonantteja meillä on omaperäisessä sanastossa vähän muihin kieliin verrattuna.
Äidinkielen opetus
Holopainen (1994) on esittänyt Sovijärveä (1979) mukaillen seuraavan kuvauksen suomen kielen äänteistä opetuksen kannalta:
Konsonantit
- p: kieli alhaalla, huulet tiukasti yhdessä; kun huulet avautuvat, p pomppaa huulilta
- t: kieli ylähammasvallissa, lähellä hampaita; kieli liikkuu nopeasti alas
- k: kielen kanta liikkuu (iskee) nopeasti suulaen takaosaan
- d: kielen kärki ylhäällä keskihammasvallilla; kosketus on ohut ja tuntuu kurkussa
- b: vrt p; tuntuu lisäksi kurkussa
- g: vrt. k; on pehmeämpi ja tuntuu kurkussa
- m: huulet sulkevat pehmeästi suuväylän; pieni värinä nenän sivuilla johtuu ilmavirrasta, kieli alhaalla
- n: kieli painuu tiiviisti ylähammasvallia vasten ja sulkee suuväylän; ilmavirrasta johtuva värinä tuntuu nenän sivuilla
- s: kielen kärki ylhäällä keskihammasvallilla; kielen kärjessä pieni rako, josta ilmavirta tulee; alaleuka liikkuu hiukan eteenpäin
- h: suuväylä avoin, kieli ja huulet liikkumattomat, vain henkäys kuuluu
- l: kielen kärki kääntyy ylöspäin ja koskettaa hammasvallia; kielen laidat jäävät alas ja ilmavirta tulee ulos kielen laidoilta
- r: kieli ylhäällä keskihammasvallilla; täry tuntuu ja näkyy kielen kärjessä; hammasväli on pieni
- v: yläetuhampaiden kärjet koskettavat alahuulta; kieli alhaalla
- j: kieli on jännittynyt ja lähellä suulakea, kielen kärki vapaana ja hiukan alaspäin taipunut
Vokaalit
- i: kielen kärki on alaetuhampaiden takapinnalla; kielen selkä kohoaa kitalakeen
- y: kielen selkä on etuyläviistossa, kielen kärki alempana kuin i:ssä; huulet vihellysasennossa
- u: kielen kärki on ilmassa, kielen selkä on kohonnut takayläviistoon; hampaita ei näy edestäpäin; huulet supussa
- e: kielen laidat painuvat poskihampaiden sisäpintoja vasten; huulet leveät
- ö: kieli on edempänä kuin o:ssa; huulet supussa
- o: kielen selkä vetäytyy taaksepäin; huulet pyöreät
- ä: kielen kärki koskettaa hampaisiin; kieli alhaalla suun pohjalla
- a: kielen kanta vetäytyy taakse; kielen kärki alhaalla suun pohjalla
© Internetix / Erkki Savolainen 1998