2.2 Kirjoituksen ja ääntämisen väliset erot
Vaikka suomen ortografia on lähes ihanteellinen, ääntämisen ja kirjoituksen välillä on kuitenkin eroja. Niistä selvimpiä ovat seuraavat.
-äänne (äng)
Vain 
-äänteeltä puuttuu oma kirjainmerkki. Kirjain n ääntyy k:n edellä lyhyenä -äänteenä. Geminaatta- puolestaan merkitään kirjainyhdistelmällä ng. (Vain geminaattana on foneemi, joka aiheuttaa merkityseroja sanaparien välille, kuten esim. raat, rannat, rammat. Äng-äänteen eli soinnillisen palataalinasaalin foneettinen merkki ei välttämättä tulostu oikein kaikissa käyttöympäristöissä.) Esim.
lanka : langan [laka : laan]
renkaan : rengas [rekaan : reas]
np [mp]
k:n edellä ääntyvän :n kaltainen mukautumis- eli assimilaatioilmiö on se, että n ääntyy p:n edellä m:ksi; esim.
tulenpa [tulempa]
kirjainpari [kirjaimpari]
lähden pois [lähdem pois]
nl, nm [ll, mm]
Assimilaatio on ääntämyksessä hyväksyttävä myös seuraavanlaisissa yhdyssanaperäisissä tapauksissa kuten
samanlainen [samallainen]
suurenmoinen [suuremmoinen]
Jäännöslopuke
Tärkein ääntämisen ja kirjoittamisen välinen ero suomessa on se, ettei ns. jäännöslopuketta merkitä kirjoituksessa. Jäännöslopuke ei nykykielessä ole mikään äänne; se on jäänne vanhemmasta sananloppuisesta konsonantista, joka on useimmiten ollut k tai h. Jäännöslopuke ääntyy kahdentumana konsonanttialkuisen liitepartikkelin tai sanan edellä tietyissä muodoissa. Tärkeimmät muotoryhmät ovat seuraavat:
1) e-loppuiset sanat ja taivutusmuodot; esim.
venekin [venekkin]
pojalle myös [pojallem_myös] ~ Allatiivi
tännepäin [tänneppäin]
2) Eräät verbin taivutusmuodot; esim.
ollakaan [ollakkaan] ~1. infinitiivi
ole vaiti [olev_vaiti] ~ Imperat. yks. 2. p.
en mene sinne [en menes_sinne] ~ Kieltomuotovartalo
3) Useat adverbit; esim.
tietysti lähden [tietystil_lähden]
kaiketikin [kaiketikkin]
4) Omistusliite -nsA (-nsa/nsä); esim.
talonsakin [talonsakkin]
Äidinkielen opetus
-äänteen kirjoittamisesta oppilaille on annettu seuraavanlaisia ohjeita:
Kirjoita nk, jos äng kuuluu vain ennen tavunrajaa (tai jos kuulet sanassa ängän jälkeen k:n) esim. lan-ka.
Kirjoita ng, jos äng kuuluu molemmin puolin tavunrajaa (tai jos et kuule sanassa ängän jälkeen k:ta), esim. lan-gat.
Harjoitustehtäviä
Tehtävä 1. Missä kohtaa seuraavissa teksteissä ääntyy (äng)? Mitä muita assimilaatioita tekstissä on?
a) Tuttavan kortti kiersi kädestä käteen, ja pian siihen tarttui jonkun sormenpäistä nokinen merkki.
b) Varsinkin nuorimpiin tehosivat suuren kaupungin ihmeelliset uutiset ja saivat aikaan monenlaisia mielikuvia.
c) Entinen paimenpoika oli kokenut suurenmoisia seikkailuja suuren maailman turuilla.
Tehtävä 2. Missä kohtaa seuraavissa teksteissä ääntyy jäännöslopuke? Mikä muotoryhmä kulloinkin on kysymyksessä?
a) Siellä täytyy laulaa kovaa. Vrt. Liisa laulaa kovaa.
b) Vene pääsi purjehtimaan selville vesille.
c) En voi kertoa sitä sinullekaan.
d) Sinun pitää antaa hänelle hänen kirjansa takaisin.
e) Juokse kiireesti sisälle, ettet kastu märäksi!
f) Matin piti maksaa kirjoistansa sakkoa kolme markkaa.
g) Erilliset sanat valaisevat yleensä vain äännerakennetta eivätkä anna mitään tietoa muoto- ja lauseopin seikoista.
© Internetix / Erkki Savolainen 1998