1.3 Suomen kielen rakenteen peruspiirteet

Suomi on suomalais-ugrilainen kieli. Se on toista kieliperhettä kuin indoeurooppalainen kielikunta, johon esim. ruotsi, englanti, saksa, ranska ja venäjä kuuluvat. Siksi suomen kielen rakenne poikkeaa melkoisesti useimmista muista Euroopan kielistä. Tärkeimmät piirteet ovat seuraavat.

1) Suomen kielen perusperiaatteena on päätteiden liittäminen vartaloihin. Esim.

auto+i+ssa+si+kin
sano+i+n+han


2) Suomelle tyypillistä on varsinkin sijapäätteiden runsaus. Tavallisesti suomen sijapäätteitä vastaavat muiden kielten prepositiot tai postpositiot. Esim.

auto+ssa - in the car
auto+sta - out of the car
auto+on - into the car


3) Suomi käyttää päätteinä myös omistusliitteitä, jotka vastaavat monien kielten possessiivipronomineja. Esim.

kirja+ni - my book
kirja+mme - our book


4) Suomelle ominaisia päätteitä ovat myös liitepartikkelit, jotka esiintyvät viimeisenä kaikkien muiden päätteiden jäljessä. Esim.

kirja+ssa+kin
kirja+ni+han


5) Suomelle tunnusomaista on edelleen >johdinten runsaus. Johtimilla muodostetaan kantasanoista uusia itsenäisiä sanoja. Esim.

kirja+sto, kirja+llinen, kirja+llis+uus
kirjo+itta(a), kirjo+itta+ja


6) Suomen substantiiveilla ei ole kieliopillista sukua toisin kuin esim. saksan der Mann — die Frau — das Kind ja ruotsin en stad — ett hus.


7) Suomesta puuttuvat myös artikkelit (vrt. engl. a car — the car). Artikkeleiden merkitystehtäviä hoitaa suomessa usein sanajärjestys:

Kadulla on auto. There is a car in the street.
Auto on kadulla. The car is in the street.


8) Suomessa adjektiiviattribuutti kongruoi pääsanansa kanssa eli on samassa luvussa ja sijassa kuin pääsana. Esim.

iso auto
iso+n auto+n
iso+i+ssa auto+i+ssa


9) Suomen äännerakenteelle on ominaista, että suomen kielessä on

- vähemmän äänteitä kuin yleensä Euroopan kielissä
- sanojen pääpaino aina ensimmäisellä tavulla
- kirjoituksen ja ääntämyksen vastaavuus lähes täydellinen.

Äidinkielen opetus

Äidinkielen rakenteen tuntemus tukee myös vieraiden kielten oppimista. Eri kielten vertailu auttaa oppilasta ymmärtämään oman kielen erityisluonnetta ja kielen toimintaa yleensä. Kielioppia ei kuitenkaan pidä alistaa yksipuolisesti vain oikeakielisyyden ja vieraiden kielten opetuksen palveluun.

On huomattava, että monet suomen kielen erikoispiirteistä ovat erikoisuuksia vain verrattaessa esimerkiksi englantiin ja ruotsiin. Eräissä kielissä on taivutusta vielä enemmän kuin suomessa. Unkarissa on noin 25 sijamuotoa ja verbien taivutuksessa on kahdenlaiset persoonamuodot (ns. subjektiivinen ja objektiivinen konjugaatio).

© Internetix / Erkki Savolainen 1998