|
|
1 JOHDANTO
1.1 Kielen rakenteen kuvaus
Kielen rakenteen järjestelmällistä esitystä sanotaan kieliopiksi. Toisaalta kieliopilla tarkoitetaan myös itse kielen järjestelmää.
Suomen kieliopilla tarkoitetaan nykyisen kirjakielen ja sille läheisen yleiskielen rakenteen esitystä. Tällainen kielioppi on deskriptiivinen eli kuvaileva. Usein kieliopilla on myös normatiivinen eli ohjeellinen luonne.
Tavallisesti kielioppi jaetaan - äänneoppiin eli fonologiaan - muoto-oppiin eli morfologiaan - lauseoppiin eli syntaksiin.
Jako vastaa kielen eri tasoja: äänne-, muoto- ja lausetasoa. Nämä kielen tasot ovat keskenään hierarkkisia ja rakentuvat toistensa varaan.
Merkityksen tutkimusta sanotaan semantiikaksi. Merkitykset ovat häilyvämpiä ja vaikeammin kuvattavia; ne ovat tulkinnanvaraisia, tilannesidonnaisia ja tarkoitusperän mukaan vaihtelevia. Kielen käytön tutkimus on pragmatiikkaa.
Fonologia, morfologia ja syntaksi ovat kieliopin muodolliset osajärjestelmät. Merkitysrakenne on sisällöllinen ilmiö, joka liittyy edellisiin. — Vakiintuneiden sanojen osajärjestelmä on nimeltään leksikko.
Äidinkielen opetus
Koulussa kieliopin opetuksella pyritään antamaan oppilaille välineitä kielen ilmiöiden erittelemiseen. Kielitiedon pitäisi edistää myös kielenkäytön taitoja. Kielen analyysin tulee lähteä oppilaan kiinnostuksesta ja tutuista käsitteistä ja päätyä kieliopillisiin säännönmukaisuuksiin ja kieliopin käsitteisiin.
Pedagoginen kielioppi on erilainen kuin tieteellinen kielioppi. Asiat pitää koulussa motivoida niin, että ne tuntuvat kiinnostavilta ja hyödyllisiltä. Käsitteitä pitää havainnollistaa, esimerkkien on oltava yksinkertaisia ja helposti muistettavia. Säännöt perustuvat prototyyppisiin* tapauksiin ja ovat nyrkkisääntöjen luonteisia. Kielen rakenteen käsittelyssä painopiste on päättelytaitojen kehittämisessä.
Kieliopin opetusmenetelmät ovat päättelyä, vertailua, intuitioiden eksplikointia (selittelyä, tulkintaa, selventämistä, julki lausumista) eli yritystä sanoa omasta kielestä tehdyt havainnot jonkinlaisen metakielen (kielen kuvauksessa käytettävä kielen) avulla.
*Kieliopillisten kategorioiden prototyyppisyydellä tarkoitetaan sitä, että kielelliset rakenteet eivät ole kieliopin kuvauksen kannalta samanarvoisia, vaan kaikki luokittelut ja analyysit pätevät suoraviivaisesti vain osaan ilmauksista ja rakenteista. Prototyyppinen kielen rakenne tai ilmaus on siis sellainen, että siihen pätevät kaikki kyseistä kategoriaa luonnehtivat ominaisuudet.
© Internetix / Erkki Savolainen 1998
|
|