8.5.4 Lainausmerkit, heittomerkki, sulkeet

Lainausmerkit

Lainausmerkeillä osoitetaan, että jokin ilmaus on lainattu eli siteerattu toisesta tekstistä. Jos johtolause on suoran lainauksen edellä, johtolauseen lopussa on kaksoispiste. Lainausmerkkien ja muiden välimerkkien järjestys on seuraavanlainen: piste, kysymys- ja huutomerkki tulevat tavallisesti lainausmerkkien sisälle, pilkku jää ulkopuolelle:

Hän sanoi: "Saat mennä, jos haluat."
"Minulla olisi", mutisin, "vielä jotain sanottavaa."
Hän kysyi: "Oletko tosissasi?"
Ulkoa kuului huuto: "Täältä tullaan!"
"Kuka tuli?" kysyi isä.

Jos huuto- tai kysymysmerkki kuuluu johtolauseeseen, se tulee lainausmerkkien ulkopuolelle. Pistekin jää ulkopuolelle, jos lainattu jakso on vain osa muusta lauseesta (tällöin lainaus aloitetaan pienellä kirjaimella):

Kuka sanoi: "Arpa on heitetty"?
Kirjoittajan mukaan "meno alkaa heikkopäistä hirvittää".

Kirjojen, lehtien ja taideteosten nimissä lainausmerkkejä käytetään vain selvyyden vaatiessa, esim.

"Sataa suolaista vettä" oli aikansa menekkiteoksia.
Mutta: Seitsemän veljeksen uusin tuleminen

Joskus lainausmerkkeihin pannaan sellaisia ilmauksia, jotka eivät kuulu normaaliin yleiskieleen tai joita on käytetty epätavallisessa merkityksessä. Tätä tapaa on käytettävä hyvin säästeliäästi, ja asiatyylisissä esityksissä kuten tutkielmissa se ei juuri tule kysymykseen. Tavallisten kielikuvien varustaminen lainausmerkeillä on jo virhe. (Vanhemmassa lehtikielessä saattoi olla tällaisia taitamattomia esimerkkejä: ''Huutava'' lääkäripula Suomessa voitettu. Halla ''puri'' pahasti Pohjois-Hämeessä. Laituritilanne laivamatkailun ''pullonkaulana''. Maakunnan hevoskanta ''pudonnee'' lähivuosina.")

Puolilainausmerkkejä käytetään joskus toisten lainausmerkkien sisällä. Kielitieteellisessä tekstissä niillä osoitetaan sanan tai muun ilmauksen merkitystä. Esim.

"Vannoit 'kautta kiven ja kannon' tulevasi ajoissa", muistutin hänelle.
Viron ilus merkitsee 'kaunista'.

Heittomerkki

Heittomerkillä osoitetaan selvyyden vuoksi tavunrajaa silloin, kun se astevaihtelun vuoksi osuu kahden samanlaisen vokaalin väliin. Tällöin on usein kolme vokaalia vierekkäin:

vaaka : vaa'assa, raaka : raa'at
ruoko : ruo'ot, liukua : liu'uin
koko : koon : ko'oissa, näissä i'issä (: ikä)

Heittomerkkiä käytetään myös eräiden vierassanojen taivutuksessa. Tällaisia sanoja ovat ne, jotka päättyvät kirjoituksessa konsonanttiin mutta äännettäessä vokaaliin, esim.

Bordeaux [bordoo] : Bordeaux'ssa [bordoossa]

Lisäksi heittomerkkiä käytettiin aiemmin osoittamaan yhdyssanoissa sitä, että yhdyssanan alkuosasta puuttuu loppuvokaali (esim. yht'äkkiä, vast'edes). Nykyään tällaiset vakiintuneet sanat kirjoitetaan kuitenkin ilman heittomerkkiä, esim. yhtäkkiä, vastedes, vaikkei, paraikaa, tarkkampuja.

Sulkeet

Kaarisulkeita käytetään asiateksteissä erottamaan irrallista lisää, joka sisältyy johonkin virkkeeseen tai on omana virkkeenään tai virkejaksonaan, esim.

Opettajat (ja jos oikein muistan, osa oppilaistakin) oli suunnitelmaa vastaan.

Myös tutkimuksen lähdeviitteet sijoitetaan tekstissä sulkeisiin, esim.

Heinonen (1994, 35) väittää, että – – .
Koulun tuloksellisuutta ovat arvioineet monet tutkijat (ks. esim. Hämäläinen, Laukkanen & Mikkola 1992).
Tässä teoksessa Kuusi ym. (1989) toteavat – – .

Jos kaarisulkeiden sisällä täytyy jokin jakso laittaa sulkeisiin, käytetään hakasulkeita. Useimmiten moninkertaisten sulkeiden käyttö on turhaa. Hakasulkeisiin merkitään myös sanojen ääntämisasut, esim. Magyar [madjar].

© Internetix / Erkki Savolainen 1998