Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.

8.5.2 Pilkku


Pilkun päätehtävä on helpottaa tekstin rakenteen hahmottamista. Pilkkua käytetään erottamaan toisistaan virkkeen lauseita ja lauseenjäseniä; suomessa pilkutus on siis luonteeltaan kieliopillista. Usein pilkun kohdalla on ääneen luettaessa pieni tauko, mutta ei läheskään aina. Tauko ei siten ole luotettava pilkutuskriteeri suomessa, vaikka taukoihin perustuvaa pilkutusta noudatetaan esimerkiksi englannissa.

Pilkkuohjeiden ymmärtämisen kannalta on tärkeää hallita eräitä keskeisiä lauseopin käsitteitä. Ohjeissa toistuvat usein termit virke, lause, päälause, sivulause, alisteinen lause ja rinnasteinen lause. (Kielikello 3/1995.) (Ks. >>kielitoimiston ohjeita sekä >>pilkkutestiä.)


Pilkku erottamassa saman virkkeen lauseita


Pilkulla erotetaan päälauseet toisistaan, esim.

Talous on elpynyt viime vuodesta, ja yritykset luottavat taas tulevaisuuteen.

Pilkulla erotetaan päälause ja sivulause toisistaan. Jos sivulause on päälauseen keskellä, sen molemmin puolin tulee pilkku. Myös kahden sivulauseen välissä oleva päälause erotetaan pilkuilla. Esim.

Pane kello soimaan, ettet myöhästy matkalta.
Korkein lämpötila, jossa bakteerit kasvavat, on noin 120 astetta.
Vaikka linnan rauniot ovat vanhoja, niistä voidaan päätellä, millainen rakennus oli alkuaan.


Pilkulla erotetaan sivulauseet toisistaan. Esim.

Tutkijat ovat todenneet, että eräät hailajit ovat sosiaalisia eläimiä, jotka liikkuvat ryhmissä.


Milloin lauseiden väliin ei tule pilkkua?


Pilkkua ei käytetä, jos päälauseita yhdistää jokin rinnastuskonjunktioista ja, sekä, -kä (ja + ei = eikä), sekä – että, eli, tai, joko – tai, vai, mutta, vaan ja niillä on lisäksi jokin yhteinen lauseenjäsen. Esimerkkejä:

Kuljettaja jarrutti ja sai auton pysähtymään ajoissa. (Yhteinen subjekti kuljettaja.)
Eduskunta säätää ja presidentti vahvistaa lait. (Yhteinen objekti lait.)
Uutisen mukaan ryöstäjä pääsi pakoon eikä häntä ole vielä saatu kiinni. (Yhteinen määrite uutisen mukaan.)
Jos lähdemme ajoissa, vältämme ruuhkan ja joudumme ajoissa perille. (Yhteisenä määritteenä koko jos-lause.)


Jos rinnasteisten lauseiden predikaatit ovat samassa 1:sen tai 2. persoonan muodossa tai passiivissa, niitä käsitellään ikään kuin niillä olisi yhteinen subjekti. Pilkkua ei siten tule:

Tunsin oloni huonoksi ja lähdin kesken pois.
Tuletteko mukaan vai jäättekö kotiin?
Ehdotusta käsiteltiin tänään mutta ratkaisu lykättiin huomiseksi.


On huomattava, että substantiivia korvaavaa pronominia ei pidetä yhteisenä lauseenjäsenenä, ja siksi seuraavassa esimerkissä on pilkku:

Jussi on tänään sairaana, eikä hän luultavasti pääse huomennakaan töihin.


Pilkkua ei käytetä rinnasteisten sivulauseiden välissä, kun niitä yhdistää konjunktio ja, sekä, -kä, sekä – että, eli, tai, joko – tai, vai, mutta, vaan. Esimerkkejä:

Retki oli onnistunut, vaikka auto hajosi ja (vaikka) sää oli sateinen.
Jos pidät makeasta etkä (= ja jos et) pelkää kaloreita, voisimme tilata leivokset.
On kirjailijoita, jotka ovat tuotteliaita mutta joita yleisö ei tunne.


Pilkku jää tavallisesti pois kuin-lauseen edeltä, jos on kyse vertailusta eli edellä on sana, johon kuin viittaa, esim.

Oppilaat saivat työnsä valmiiksi nopeammin kuin opettaja oli arvioinut.
Tuntuu siltä kuin tapaamisestamme olisi kulunut ikuisuus.


Jos lauseiden rajalla on kaksi konjunktiota peräkkäin, niiden välissä ei käytetä pilkkua. Tavallisia tällaisia konjunktiopareja ovat ja että, ja kun, ja jos, ja vaikka, että jos, että kun, että vaikka, mutta jos, mutta kun, tai että, tai kun, tai vaikka. Esimerkkejä:

Pankissa sanottiin, että jos maksan laskun heti, en joudu vaikeuksiin.
Lähdimme matkalle myöhään, ja kun pääsimme perille, oli aivan pimeää.


Jos lauseet ovat hyvin lyhyitä, pilkun voi harkinnan mukaan jättää pois vastoin yleisiä sääntöjä. Esim.

Sataa ja tuulee.
Uskon että onnistut.


Pilkku erottamassa lauseen osia


Rinnasteisten lauseen osien välissä käytetään pilkkua, ellei niitä yhdistä jokin rinnastuskonjunktioista ja, sekä, -kä, sekä – että, eli, tai, joko – tai, vai, mutta, vaan. Pilkulla erotetaan siis peräkkäin luetellut, samanarvoiset lauseenjäsenet. Esimerkkejä:

Aurinko, meri, ruoka ja eksotiikka ovat Kreikan turismin valtteja. (Rinnasteiset subjektit.)
Kirja kertoo kiinnostavista ihmisistä, suurista tunteista, petoksesta ja anteeksiannosta. (Rinnasteiset adverbiaalit.)

Peräkkäisten adjektiiviattribuuttien välissä käytetään pilkkua vain, jos attribuutit ovat todella samanarvoiset eli rinnasteiset. Tällöin niiden väliin voi usein ajatella ja-sanan. Esimerkkejä:

Hän kertoi toisenkin, hyvän vitsin.
Vrt. Hän kertoi toisenkin hyvän vitsin.
Paras, suomalainen kilpailija tuli maaliin. Vrt. Paras suomalainen kilpailija tuli maaliin.

Myös tittelit ovat määritteitä, ja siksi peräkkäisten tittelien väliin tarvitaan pilkku, jos ne ovat samanarvoiset eli rinnasteiset. Rinnasteisia tittelit ovat, jos ne ovat kumpikin taipumattomia:

Varatuomari, ekonomi Mäkinen hakee paikkaa.


Jos toinen titteli taipuu, ei pilkkua käytetä:

Sain huomautuksen laitoksen johtajalta tohtori Väisäseltä.


Irralliset, lisähuomautuksen kaltaiset jaksot erotetaan pilkulla muusta lauseesta. Tällaisia irrallisia jaksoja ovat esimerkiksi täsmennykset, välihuomautukset, huudahdukset ja puhuttelut:

Etelä-Suomessa, varsinkin rannikolla, ovat talvet vähälumisia.
Tunnelma oli niin hilpeä, että jopa Mikko, tunnettu tosikko, kertoi vitsin.
Kutsumme Teidät, arvoisa ministeri, tutustumaan laitokseemme.


Myös pääsanan jälkeiset appositioattribuutit ovat muusta lauseesta irrallisia, ja ne erotetaan pilkuilla:

Mikael Agricola, suomen kirjakielen isä, syntyi Pernajassa vuoden 1510 tienoilla.


Irralliseksi lisäksi voidaan joskus tulkita myös virkkeen sisässä tai lopussa oleva lauseenvastike:

Käsitykseni on, ollakseni ihan rehellinen, täysin toinen kuin sinun.


Yleensä lauseenvastike liittyy kuitenkin kiinteästi muuhun lauseeseen, joten pilkkua ei käytetä. Virkkeen alussa olevaa lauseenvastiketta ei koskaan eroteta pilkulla, esim.

Sanoakseni asian suoraan ehdotus tuntuu huonolta.


Luettelon numeroitujen kohtien väliin tulee pilkku, esim.

Viimeinen lähtijä 1) katkaisee tietokoneista virran, 2) lukitsee oven, 3) sammuttaa valot.


Luetelmaviivoin (ranskalaisin viivoin) esitetyn luetelman osien välissä ei käytetä pilkkua, koska luetelmaviiva jo on välimerkki, esim.

Viimeinen lähtijä
– katkaisee tietokoneista virran
– lukitsee oven
– sammuttaa valon.


© Internetix / Erkki Savolainen 1998