8.2 Yhteen ja erikseen kirjoittaminen

Kirjoituksessa joudutaan ratkaisemaan, mitkä peräkkäisistä sanoista kirjoitetaan yhteen ja mitkä erikseen. Puheessa ei ole samaa pakkoa valita joko yhdyssana tai sanaliitto, mutta yhdyssanoissa on vain yksi pääpaino (sanan ensimmäisellä tavulla), esim. muut máanosat, vrt. muut máan òsat.

Yhdyssanan ja sanaliiton raja on kirjoituksessakin usein häilyvä. Kirjoitustavan määrää usein käsitteellisyyden aste: omana erillisenä käsitteenä sanat kirjoitetaan tavallisesti yhteen, vrt. koiran korva – koirankorva (kirjan lehdet ovat koirankorvilla, kun ne ovat kulmat taittuneina tai käppyrässä). (Ks. myös >>kielitoimiston ohjeita.)

Alkuosana nominatiivi

Kun alkuosana on nominatiivimuotoinen substantiivi, se kirjoitetaan aina yhteen toisen substantiivin kanssa, esim.

näyttöpääte, mustesuihkukirjoitin, ammattikorkeakoulukokeiluhanke, rantaosayleiskaavaluonnos

Pitkissä sanoissa kannattaa harkita, voitaisiinko käsite ilmaista erillisillä sanoilla esim. seuraavasti: hanke ammattikorkeakoulun kokeilemiseksi, luonnos rantaosayleiskaavaksi.

(Ks. erikseen yhdysmerkin käytöstä, kun alkuosana on erisnimi tai sanaliitto.)

Jos substantiivia edeltää nominatiivimuotoinen adjektiivi, on kyseessä tavallisesti sanaliitto. Yhteenkirjoittaminen on juuri se piirre, joka erottaa termin tavallisesta adjektiivin ja sen pääsanan liitosta, esim.

märkäpuku (vrt. märkä puku), lämminruoka (vrt. lämmin ruoka)

Adjektiivialkuisista yhdyssanoista osa taipuu molemmilta osiltaan, toisissa taipuu vain loppuosa ja eräiden sanojen alun taipuminen vaihtelee; esim.

Oletko tavannut jo vanhanemännän?
Onnittelimme isoäitiä.
Käytän mustaapippuria ~ mustapippuria.

Taipumisen moninaisuus liittyy kielenmuutokseen. Aiemmin molempien osien taipuminen oli tavallista; uudet termimäiset yhdyssanat taipuvat tavallisesti vain loppuosaltaan. Selviä sääntöjä ei ole; kukin sana taipuu omalla tavallaan. (Iisa, Oittinen & Piehl 1995; Kielikello 4/1996.) Lisäesimerkkejä:

kultaistanoutajaa, nuorelleparille, pitkälläsiimalla; kevytkermaa, tuoretavaroita, laajakulmalla

Alkuosana genetiivi

Genetiivialkuisten sanojen yhteen ja erilleen kirjoittamista on vaikeampi ratkaista kuin nominatiivialkuisten. Jos merkitys selvästi muuttuu yhdyssanana, osat kirjoitetaan yhteen; esim.

talonpoika (vrt. talon poika), maanosa (vrt. maan osa)

Genetiivialkuisten sanojen ryhmässä on kuitenkin paljon sanoja, joiden käsitemäisyys ei ole kovin selvä. Sanan merkitys ei juuri muutu, kirjoitetaanpa sen osat yhteen tai ei. Yhdyssanat ovat kuitenkin terminluonteisia, ja niiden alkuosa viittaa usein pikemmin lajiin kuin määräyksilöön. (Itkonen 1992; Kielikello 4/1996.) Esim.

voimistelunopettaja – voimistelun opettaja,
luonnonsuojelija – luonnon suojelija

(Ks. erikseen yhdysmerkin käytöstä.)

Kielten nimet ja genetiivialkuiset oppiarvojen nimitykset on sovittu kirjoitettavaksi erilleen. Ne ovat siis genetiivialkuisia sanaliittoja; esim.

suomen kieli, kiinan kieli; lääketieteen tohtori, taiteen kandidaatti

Genetiivialkuiset -inen-loppuiset yhtymät ovat horjuvampia. Yhteen kirjoitetaan yleensä vakiintuneet tapaukset, esim.

sentapainen, tämäntyyppinen, tuonkaltainen, hyväntapainen, pahanhajuinen, asianmukainen, järjenvastainen, kansainvälinen, suomenkielinen, ranskankielinen

Toisaalta erikseen kirjoitetaan esim. seuraavat adjektiivialkuiset:

sopivan kokoinen, tuoreen makuinen, entisen mittainen

Useimmat substantiivialkuiset ovat sanaliittoja, esim.

herneen kokoinen, tervan hajuinen, metrin mittainen, seurojen välinen, pöytäkirjan mukainen

Jälkiosana verbikantainen substantiivi

Verbistä johdettu substantiivi kirjoitetaan tavallisesti yhteen edellä olevan määritteen kanssa, esim.

maastopyöräily (kantasana pyöräillä), voimaantulo (kantasana tulla), läsnäolo (kantasana olla), nojatuolimatkailija (kantasana matkailla)

Jälkiosana partisiippi tai infinitiivi

Partisiipit ja infinitiivit kirjoitetaan tavallisesti erilleen niitä edeltävästä sanasta ja näin vältetään pitkien yhdyssanojen muodostuminen. Esim.

alla mainittu, alusta alkaen, edellä mainittu, lukuun ottamatta, mukaan lukien, näin ollen, siihen katsoen, tästä alkaen, viimeksi mainittu

Yhdyssanoiksi käsitetään kuitenkin tapaukset – yleensä partisiippiloppuiset – joiden merkitys on erikoistunut. Esim.

asiantunteva, henkeäsalpaava, kouriintuntuva, luotaantyöntävä, läpitunkeva, ohimenevä, paikkansapitävä, samantekevä, yhtäpitävä, ennennäkemätön, läpitunkematon, ohimennen

Konjunktiot kun ja kuin

Konjunktiot kun ja kuin kirjoitetaan aina erilleen edeltävästä sanasta, esim.

heti kun, samalla kun, silloin kun, sitten kun; aivan kuin, ennen kuin, ikään kuin, niin kuin, sikäli kuin, siten kuin, toisin kuin

Adverbi päin

Likimääräistä sijaintia tai suuntaa ilmaiseva adverbi päin kirjoitetaan yhteen sitä edeltävän lyhyen adverbin kanssa. Jos edellä on pitempi adverbi, päin kirjoitetaan joko yhteen tai erikseen. Esim.

alaspäin, altapäin, eteenpäin, ylöspäin, sielläpäin; edeltäpäin ~ edeltä päin, kotonapäin ~ kotona päin

Kun edellä on substantiivi tai pronomini, päin kirjoitetaan erikseen, esim.

Savossa päin, rantaan päin, teatteriin päin; teille päin, minulle päin

Myös: oikein päin, nurin päin, samoin päin, toisin päin.

Sen jälkeen, sitä paitsi yms.

Erikseen kirjoitetaan pronominin ja postposition (eli jälkisanan) yhtymät, esim.

sen jälkeen, sen sijaan, sen takia, sen tähden, sen vuoksi; sitä paitsi, jota paitsi, sitä vastoin, muun muassa

Ajan mittaan yms.

Muita erikseen kirjoitettavia tapauksia ovat esim.

ajan mittaan, ennen pitkää, jonkin verran, kerta kaikkiaan, kesken kaiken, niin ikään, tavan takaa; paikka paikoin, nurin niskoin, saman tien, suurin piirtein, väen väkisin, ylen määrin; eri pitkä, yhtä suuri, itse kukin

© Internetix / Erkki Savolainen 1998