8.1.1 Erikoislainojen kirjoitus- ja ääntöasu

Erikoislainat sisältävät usein suomen kielelle vieraita äänteitä (b, d, g, f) ja äänneyhtymiä (esim. br, dr, kl, str): biljardi, bibliografia, filosofia; brutto, draama, klisee, stressi. Erikoislainat ovat kuitenkin mukautuneet suomeen osaksi, varsinkin sanan lopusta, jossa on usein suomalainen loppuvokaali -i tai -a.

Oikeinkirjoituksessa noudatetaan suomen ortografian yleistä periaatetta: jokaisella äänteellä on oma kirjainmerkkinsä ja kutakin kirjainta käytetään vain yhden äänteen merkkinä. Lisäksi lyhyt kesto merkitään yhdellä ja pitkä kesto kahdella kirjaimella.

Ääntöasu

Periaatteessa erikoislainat pyritään ääntämään kirjoitusasun mukaisesti. Käytännössä ääntämys ei kuitenkaan aina vastaa kirjoitusta, vaan esim. sanassa pedagogiikka äännetään helposti g:n tilalle norminvastaisesti k. Samoin puheessa kuuluu usein pitkä vokaali lyhyen tilalla (esim. "agronoomi"). Vaikeuksia tuottaa myös sana olympialaiset, jonka enemmistö suomalaisista ääntää vokaalisoinnun vuoksi asussa "olumpialaiset".

Vokaalinpituus

Sanan ensi tavun vokaalin kirjoitusasu on yleensä vakiintunut tai vakiintumassa lyhyeksi tai pitkäksi, mutta sääntöjä on vaikea antaa. Esimerkkejä pitkävokaalisista:

fuuga, gaala, graafinen, laama, leegio, liila, oodi, tooga, tuuba

Esimerkkejä lyhytvokaalisista:

bonus, humus, virus, laser, natrium, tabu, farao (myös: faarao)

Jälkitavun vokaali on yleensä pitkä, esim.

hyeena, intiimi, moduuli, naiivi, romaani (kirjallisuuden lajina, vrt. romani 'mustalainen')

Pitkä vokaali on myös sananloppujen -beli, -beri ja -deri edellä, esim.

paraabeli, makaaberi, kateederi, eskaaderi, kaaderi, siideri

Poikkeuksia ovat desibeli ja berberi. Sana kaliiperi kirjoitetaan tavallisesti p:llä.

Jälkitavun vokaali on lyhyt seuraavissa tapauksissa:

- Vokaali on lyhyt konsonanttien b, d, f, g edellä, esim.
arabi, balladi, biografinen, torpedo, kollega, pedagogi, sentrifugi.

- Vokaali on lyhyt lopuissa -oli, -omi, -oni, -ori, -ovi, esim.
symboli, ekonomi, makaroni, retorinen, alkovi.

- Sananlopuissa -itio, -isio on lyhyt i, esim.
ambitio, inkvisitio, oppositio; provisio, televisio.

Myös orio-lopussa o on aina lyhyt, esim. auditorio, krematorio, laboratorio.

Muuten io-lopun edellä on pitkä vokaali, esim. planetaario, delfinaario, solaario; adheesio, koheesio; emootio, promootio; distribuutio, evoluutio, instituutio.

- ia-lopun edellä vokaali on lyhyt, esim.
akasia, aralia, araukaria; Australia, Kaukasia, Mongolia, Oseania, Polynesia, Skandinavia.

Sääntö ei koske sanaa Euraasia (= Eurooppa + Aasia) eikä sanaa Aasia, jossa vokaali ei ole jälkitavussa.

Epäsäännöllisiksi vakiintuneita kirjoitusasuja ovat seuraavat:

alkali(nen), bengali, bitumi, evankelinen, kameli, kaneli, kolera, komisario, sikari, tamili, vaneri, voguli

Konsonantinpituus

Sanan keskellä k, p, t ja s kirjoitetaan yksinäiskonsonantteina, koska ne siellä kuuluvat sanan vierasperäiseen osaa, esim.

kaakao, hierarkia, monarkia, orkidea; kampanja, oopiumi, temperamentti; Baltia, kantoni, kantarelli; lisensiaatti, intensiivinen

Ennen suomalaista sananloppua kirjoitetaan kuitenkin kaksoiskonsonantti kk, pp, tt, ss. Pitkän vokaalin jälkeen tulee silti vain yksi s. Tavallisia suomalaisia sananloppuja ovat mm. -i, -inen ja -lainen. Esim.

hierarkkinen, monarkki; eeppinen, trooppinen; balttilainen; lisenssi (mutta: neuroosi, illuusio)

Suhuässä

Ns. suhuässää voi suomen kielessä merkitä kahdella tapaa: ensisijaisesti š:llä ("hattupää-s") ja toissijaisesti kirjainyhdistelmällä sh. š:n käyttöä puoltaa se, että suomessa yhtä äännettä vastaa yleensä vain yksi kirjain. Suhu-s löytyy myös useimmista kirjoitusohjelmista.

Suhu-s korvataan kuitenkin nykyään tavallisella s:llä yhä useammissa sanoissa:

saali, sakaali, sampoo, samppanja, sekki ~ šekki, sifonki, snautseri, sortsit ~ šortsit ~ shortsit, srapnelli, attasea, brosyyri, hasis, klisee, kollaasi, montaasi, reportaasi, sabotaasi, borssi, gulassi, fetissi, tussi, revanssi, prestiisi, tsasouna

Kirjainyhdistelmä sh on säilytetty englanninkielisissä sitaattilainoissa sherry, show, shetlanninponi, venäläislainassa pasha ja myös pelinnimessä shakki.

Suhuässää tavataan vielä ainakin seuraavissa sanoissa:

šaahi, šamaani, šeikki, šeriffi, šillinki, šokki, šovinismi, bolševikki, geiša, kašmir, paaši, pašša

Suhu-s säilytetään myös sellaisissa erisnimissä, joissa on alkukielessäkin suhu-s:

Tšekki, Tšetšenia, Šostakovitš, Vyšinski

Adjektiivien lyheneminen

Monet vierasperäiset adjektiivit ovat suomessakin vakiintuneet sillä tavalla lyhyiksi, että niistä puuttuu -nen-loppu; esim.

abnormi, abstrakti, banaali, eksakti, humaani, immuuni, intelligentti, naiivi, populaari, triviaali, vulgaari

Adjektiivinloppu -nen on kuitenkin säilytettävä, jos on vaarana, että adjektiivin ja substantiivin ero katoaa. Siten nen-loppu on tarpeellinen esim. seuraavissa:

aktiivinen, barbaarinen, finaalinen, konservatiivinen, negatiivinen, passiivinen

Lopun -nen pitäisi säilyttää myös sanoissa, joissa on vieraissakin kielissä selvä johdin. Tällaisia ovat mm. sanat

dynaaminen (engl. dynamic) ja spesifinen (ruots. specifik).

© Internetix / Erkki Savolainen 1998