Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.

7.2 Vierassanat


Jo 1800-luvulla ja sitä ennen sanastotyössä oli kaksi vastakkaista pyrkimystä. Toisaalta haluttiin kansainvälistää eri tieteenalojen termistöä, jotta viestintä olisi mahdollisimman tehokasta myös yli kielirajojen. Toisaalta taas haluttiin luoda omapohjainen sanasto myös erikoisaloille. Omakielinen termistö on aina helpommin omaksuttavissa ja ymmärrettävissä, jolloin viestintä myös suurelle yleisölle helpottuu. Suomen lisäksi myös mm. ranskan, saksan ja islannin kielessä termistö on pitkälti omapohjaista. Näiden kielten kehittelylle tyypillinen purismi ulottuu siis myös erikoisalojen kielenkäyttöön. (Sajavaara 1989.)


Vierassanojen alkuperä


Suomeen uudemmat lainasanat ovat tulleet aluksi ruotsista, myöhemmin englannin kielestä tai näiden kielten välittäminä. Ruotsiin meillä on ollut vanhastaan läheiset siteet; englantia taas opiskelee nykyisin jokainen suomalainen peruskoulussa. Ruotsista suomeen kulkeutunut sanasto on valtaosin kansainvälistä eurooppalaista yhteisomaisuutta, jonka juuret ovat saksassa, ranskassa, antiikin kielissä tai vielä kauempana. Ranskasta saatuja sanoja ovat esim. parketti, terassi; filee, menyy, marinoida, konjakki, samppanja; eleganssi, etiketti, muoti, daami, kavaljeeri; teatteri, rooli, kulissi; essee, polemiikki; debatti, kommunikea, kampanja.

Saksalaisperäisiä
sanoja ovat esim. estetiikka, psykologia, psykoanalyysi; aspiriini, parafiini, plankton, koboltti, kvartsi; diesel; lied, kitsch, jugend; polterabend. Italialaisperäisiä ovat mm. kassa, krediitti, pankki, passi, valuutta; altto, basso, duetto, solisti, ballerina, fresko; kasino; makaroni, pitsa, spagetti. Espanjasta lähtöisin ovat esim. sanat karamelli, paraati, platina, vanilja; juntta, maskara, mantilja, marihuana, patio, tequila.


Anglismit


Englannin kieli on eräänlainen sanaston sulatusuuni. Englanti on kehittynyt germaaniselta pohjalta, mutta siihen on tullut laajoina kerrostumina ranskalaista ja kreikkalais-latinalaista sanastoa. Anglismi voidaan määritellä ilmaukseksi, joka englannin kielen välityksellä on levinnyt kansainväliseen käyttöön. Nykyään englanti on johtava kieli esim. lääketieteen, elektroniikan, avaruustekniikan, kansainvälisen kaupan, mainonnan, lentomatkailun ja merenkulun alalla sekä lisäksi radion, television, elokuvan ja tietotekniikan piirissä. Suomi on ollut vasta suhteellisen vähän aikaa suorissa kontakteissa englantia puhuvan maailman kanssa.

Vanhemmat englantilaisperäiset lainat pyrittiin tavallisesti mukauttamaan kotoisten sanojen malliin, esim. pihvi (beef), priki (brig), vinssi (winch). Uudempia kieleemme mukautuneita sanoja ovat esim. hitti, jeeppi, meikki, spotti, toppi. Alkuperäisen asunsa säilyttäneitä tai vain hieman suomalaistettuja ovat esim. happening, cowboy, jockey, speedway. Mukauttamisen suomen kieleen estää usein anglismien äänneasu. Myös anglismien oikeinkirjoitus ja taivutus on monesti hankalaa. Miten esim. pitäisi taivuttaa atk-alalla yleisesti käytettyä sanaa software '(varus)ohjelmisto'? Usein yritykset mukauttaa tällaisia sanoja johtavat vain slangimaisiin väännöksiin, kuten softis, softa.


Suomalaisuuden suosiminen


Tekstin ymmärrettävyyttä lisää paitsi virkerakenteen yksinkertaisuus myös sanaston tuttuus. Suurelle yleisölle kirjoitettaessa on ammattialan erityissanasto vaihdettava yleiskieliseen. Asiantuntijoiden kesken voidaan käyttää ammattikieltä, mutta silloinkaan ei pidä itsetarkoituksellisesti suosia vierassanoja.

Yhteiskunta- ja kasvatustieteilijät käyttävät usein tarpeettomasti esim. seuraavia vierassanoja: relevantti 'asiaan vaikuttava, merkityksellinen, tähdellinen', adekvaatti 'täysin vastaava, asianmukainen, oikea', integraatio 'yhdentäminen, yhdentyminen, eheyttäminen', empatia 'eläytyminen, myötäeläminen', projekti 'hanke, suunnitelma'.

Tutkijoiden tehtävänä on kehittää ja vaalia myös suomenkielistä ammattisanastoa, koska sillä on merkitystä tutkimustulosten käytäntöön soveltamisen kannalta. Vierassanat eivät aina ole edes sen kansainvälisempiä tai täsmällisempiä kuin omat termit. Omaa sanaa kannattaa aina käyttää, jos yksiselitteisyys ei siitä kärsi. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 1997.)

© Internetix / Erkki Savolainen 1998