Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.

6.1 Mitä tyyli on?


Tekstin tyyli määräytyy paljolti sen mukaan, mikä on kyseisen tekstin tehtävä. Tyyli on siten kielenkäyttöä, joka ottaa huomioon viestintätilanteen. Tyyliin vaikuttaa ainakin esitettävä asia, esittämistapa, käyttötarkoitus, esittämiskanava, esittäjän persoona sekä sanoman vastaanottajat. Esimerkiksi huoliteltu kirjakieli ei sovi tyyli-ihanteeksi jokapäiväisiin puhetilanteisiin. Ne tyylinormit, jotka sopivat sanomalehtien uutisiin, eivät sovi mielipidekirjoituksiin eivätkä lakiteksteihin. Kouluaineen tyylistä on ollut vaikea puhua juuri siksi, että ainekirjoitus on ollut tekstilajina määrittelemätön. (Mäkinen 1989.)


Tyylilajien asiallistuminen


Tyylit on perinteisesti ryhmitelty kolmeen lajiin: arkityyliin, asiatyyliin ja juhlatyyliin. Juhlatyylin osuus on viime vuosikymmeninä jatkuvasti kaventunut. Juhlatyyli on jäänyt lähinnä sellaisten rituaalitekstien kieleen, joita pyritään muuttamaan mahdollisimman vähän, kuten liturgisiin teksteihin ja vakuutuksiin. (Liturginen on liturgiaan kuuluva tai sitä koskeva. Liturgia on jumalanpalveluksen alttarilta toimitettava osa, alttaripalvelus; myös koko jumalanpalvelus. Kuvallisesti liturgia tarkoittaa kaavamaisia, samanlaisina toistuvia sanakäänteitä.)

Myös saarnoissa, juhlapuheissa ja muistokirjoituksissa on entistä enemmän siirrytty käyttämään asiatyyliä. Kielelliset kulttuurit eroavat tässä kohdin melkoisesti toisistaan. Esim. amerikkalaisessa ja venäläisessä kielenkäytössä juhlatyyli on yhä "sallitumpaa" kuin suomalaisessa kieliyhteisössä. Esimerkki vuosisadan alun juhlatyylistä (Johannes Linnankoski nuorisoseurantalon vihkiäisissä 1909 Rintalan 1992 mukaan):

Nuoruus, nuoruus – mikä ihana sana! Ei ole sen vertaa elämässä, ei voisi enkelinkään kielellä sitä kyllin ylistää. – Ah, te nuoruuden kultaiset päivät, sen salaiset ehtymättömät voimat! Koko maailma on edessämme avoinna, uni ei vaadi velkaansa, ruualla ei ole väliä, vastukset murtuvat kuin palaneet langat, kaikki on mahdollista.


Juhlatyylin asiallistuminen näkyy selvästi uskonnollisen kielen muuttumisessa. Raamatun uusi suomennos ja virsikirjan uudistaminen ovat vaikuttaneet uskonnolliseen kielenkäyttöön jo 1970-luvun alkupuolelta lähtien. Toisaalta muutoksiin tuskin olisi ryhdytty, ellei uskonnollinen kieli olisi jo muuttunut ennen hankkeiden aloittamista. Esimerkki Raamatun suomennoksista:


Vuoden 1938 Raamatun suomennos
Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.


Vuoden 1992 Raamatun suomennos
Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät ilmoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.


Virkakielen yleistyminen


Asiatyyliä edellyttävissä tilanteissa kielenkäyttäjät eivät hevin hyväksy kovin arkityylisiä ilmauksia. Sen sijaan raskassoutuinen virkakieli on tunkeutumassa sellaisiin puhetilanteisiin ja konteksteihin (teksti-, lauseyhteyksiin), joissa on ennen tultu toimeen tavallisilla ilmauksilla. Esim. ala-aste ja yläaste ovat siirtyneet hallinnon kielestä koulujen nimiin.

Virkakieli ei yleensä ole hyvää tyyliä ainakaan puhetilanteissa. Opettajien ja oppilaiden keskinäisessä puheessa esim. sellaiset ilmaukset kuin oppimistilanne, oppimateriaali ja opetusryhmä ('luokan' merkityksessä) vaikuttaisivat koomisilta, vaikka ne voivat sopia virkamiehen kielenkäyttöön.


Huomaamaton ja kohosteinen tyyli


Asiatekstin tyyli voidaan ajatella jatkumoksi, jonka toisessa päässä on "huomaamaton" tyyli ja toisessa päässä "kohosteinen" tyyli (Kauppinen & Laurinen 1988). Tyyliltään huomaamatonta tekstiä lukiessa huomio ei kiinnity kieleen ja tyyliin vaan ensi sijassa asiaan. Tällainen teksti noudattaa nykyisen asiaproosan sopimuksia.

Proosa tarkoittaa suorasanaista ilmaisua vastakohtana runoilmaisulle. Asiaproosatyyli pyrkii täsmälliseen ja yksiselitteiseen tiedon välittämiseen. Se ei tietoisesti muuta havaintoja, vaan pyrkii puolueettomuuteen ja objektiivisuuteen. – Taideproosalla kerrotaan elämyksistä ja kuvitelmista, joten taideproosan on lupa muunnella ja tyylitellä todellisuutta.

Kohosteinen
tyyli poikkeaa jollakin tavalla normaalityylistä. Kohosteisuuden vaikutelma voi syntyä esimerkiksi poikkeavasta näkökulmasta, epätavallisesta virkerakenteesta tai sanajärjestyksestä, kielikuvista, sananvalinnoista, puhekielisyydestä, yllättävistä assosiaatioista jne.

Jos jatkumon toisessa ääripäässä on tyyliltään huomaamaton uutisteksti, toiseen ääripäähän voidaan sijoittaa vaikkapa surrealistinen runo. (Surrealismi on kirjallisuus- ja taidesuunta, joka pyrkii ilmentämään piilotajuista sielunelämää.) Kohosteisessa tyylissä tuntuu yleensä kirjoittajan persoonallinen, subjektiivinen ote, koska tyylivalinnat ovat hänen ratkaisujaan. Näyte Eeva-Liisa Mannerilta:

Unen raiteet kasvavat ruohoa ja kamomillaa,
unen vanhus keittää vihreää teetä.
Ja vaunut ajavat ohi suden tuntina,
ajopelin akseliin on köytetty koiran veli.
Hevonen on hallava, ajurilla haljenneet kasvot.


© Internetix / Erkki Savolainen 1998