|
|
5.1 Kielenhuolto ja eri kielimuodot
Normatiivinen kielenohjailu kohdistuu ensi sijassa kirjoitettuun yleiskieleen ja erikoisalojen kielenkäyttöön eli erikoiskieliin. Puhekieli ei ole samalla tavalla kielenhuollon kohteena kuin kirjakieli. Eri kielimuotojen arvottaminen ei kuulu kielenhuoltoon. Tavoitteena on välittää oikein–väärin-ajattelun sijaan moniarvoisempaa käsitystä myös normitetusta kielimuodosta. Keskeistä on kielellisen variaation merkityksen painottaminen ja tilanteen ja tekstiyhteyden huomioon ottaminen. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kielipoliittinen ohjelma 1998.)
Yleiskieli
Yleiskieli voidaan määritellä kieliyhteisön eri ikä- ja ammattiryhmille yhteiseksi kielimuodoksi, joka
- on muotoasultaan kirjakielen normien mukaista
- käyttää tunnetuksi tiedettyä sanastoa tai ainakin selittää käyttämänsä erikoistermit ja
- on virkerakenteeltaan selkeästi hahmottuvaa.
Edellisessä määritelmässä mainittu kirjakieli voidaan määritellä siten, että se on kieliopeissa ja kielenoppaissa sekä sanakirjoissa julkaistujen normien mukaista kieltä. Yleiskieli on siis yleistä, mahdollisimman laajassa piirissä ymmärrettävää kieltä. Tehtävänsä vuoksi yleiskieli tarvitsee koko kieliyhteisölle yhteisiä normeja.
Sellaiset tekstilajit, joiden tarkoituksena on opastaa koko kieliyhteisöä ja jotka liittyvät kansalaisten oikeusturvaan, on tarkoituksenmukaista kirjoittaa mahdollisimman yksiymmärteisellä yleiskielellä. Tällaisia tekstejä ovat esimerkiksi lait ja muut hallinnon tekstit sekä käyttö- ja toimintaohjeet, urheilun ja pelien säännöt jne.
Yleiskielen sanaston ydin koostuu kielen vakiintuneista ilmauksista. Uudet ilmaukset pyritään muodostamaan niin, että ne rakenteeltaan sopeutuvat olemassa olevaan sanastoon ja että kielenpuhujat pystyvät päättelemään niiden merkitykset jo tuntemansa aineksen pohjalta (esim. rauhankumppanuus, vrt. yhtiökumppanuus).
Erikoiskielet
Erikoiskieleksi sanotaan jollakin ammatti- tai muulla erikoisalalla käytettävää kieltä. Erikoiskielessä käytetään oppi- ja erikoissanoja, termejä, joiden merkityksestä on sovittu alan asiantuntijoiden kesken tai jotka ovat muuten vakiintuneet alalla yleiseen käyttöön.
Erikoiskielet poikkeavat yleiskielestä joko sanastoltaan (esim. lääketieteen, atk-alan, sosiologian, kansantaloustieteen kielet) tai virkerakenteeltaan (esim. lakikieli). Erikoisaloille on pyritty laatimaan kielellisesti ja sisällöllisesti hyviä sanastoja, joita on julkaistu erikoisalojen sanakirjoissa. Seuraavassa esimerkissä on rinnakkain lääketieteen erikoiskielestä ja yleiskieltä:
Lääketieteen erikoiskieltä
Potilaalle päätettiin tehdä valvulotomia, jossa atriumin ja ventrikkelin välistä ostiumia dilatoidaan. Tällöin pulmonaalinen kongestio vähenee ja dyspnea häviää.
Lääketieteen yleiskieltä
Potilaalle päätettiin tehdä läppäleikkaus, jossa sydämen eteisen ja kammion välistä aukkoa laajennetaan. Tällöin verentungos keuhkoissa vähenee ja hengenahdistus häviää.
Lääketiede on hyvä esimerkki yleiskielen ja eroiskielen vuorovaikutuksesta. Lääketieteen termien suomalaistamiseksi on tehty paljon tuloksellista työtä. Toisin kuin monen muun alan opiskelijat lääketieteilijät voivat lukea oman alansa perusteokset suomeksi. Ammatissaan lääkäri ei voisikaan keskustella potilaan eikä yleisön kanssa, jos heillä ei olisi yhteistä kieltä.
Puhekieli
Puhekieli ei ole samalla tavalla kielenhuollon kohteena kuin kirjakieli, koska puhuttu kieli ja kirjoitettu kieli eivät periaatteessakaan voi olla samanlaisia. Kirjakieltä lähellä oleva julkisuuden viestintä pyrkii kyllä pitämään yllä yhtenäistä yleispuhekieltä, ja kieliyhteisökin edellyttää sitä, mutta julkisuuden puhekielessä vallitsee suurempi vapaus ja vaihtelu ja sen muotoasussakin on yksittäisiä poikkeuksia kirjakielen normeista.
Puhe- ja kirjakielen välillä vallitsee jatkuva keskinäinen vuorovaikutus. Yleiskieli tasoittaa puhuttuja murteita, toisaalta nykyinen puhekieli vaikuttaa kirjoitettuun kieleen. Kielenhuollolle esitetään usein täysin vastakkaisia vaatimuksia: jotkut asettavat koko kielenhuollon kyseenalaiseksi, toiset taas vaativat tiukkaa linjaa, eräänlaista kielipoliisin roolia. Erilaisten vaatimusten ristitulessa kielenhuolto pyrkii löytämään järkevän ja realistisen linjan.
© Internetix / Erkki Savolainen 1998
|
|