4.2 Tekstin jäsentely

Jäsentely on asioiden esittämisjärjestyksen ja tekstin kokonaishahmon suunnittelua. Se on mahdollista vasta sitten, kun kirjoittajalla on ajatuksia koossa. On huomattava seuraava ero: merkityssuhteet ovat tekstin ajatusten välisiä suhteita, jäsentely eli rakenne on tekstin ulkoinen ominaisuus (Kauppinen & Laurinen 1988).

Jäsentelymalleja

- Asiateksteissä käytetään useita tunnettuja jäsennysratkaisuja, jotka tuovat tekstiin johdonmukaisuutta ja yhtenäisyyttä. Näitä ovat esimerkiksi seuraavat (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 1997; Iisa, Piehl & Kankaanpää 1997):

- Aikajärjestys eli kronologinen jäsennys (esim. ennen – nyt – tulevaisuudessa). Asiatekstiin aikajärjestys sopii silloin, kun tekstin ideana on selostaa tapahtumien kulku (esim. elämäkerta, kokouspöytäkirja, prosessin kuvaus, ohjeet).

- Paikallisuuden mukainen jäsennys (esim. meillä – muualla, lähellä – kaukana). Tämä on aikajärjestyksen tapaan yksinkertainen jäsennysratkaisu, jota kannattaa mahdollisuuksien mukaan soveltaa muihin ratkaisuihin yhdistettynä.

- Aihepiirijärjestys sopii silloin, kun on tarkoitus kuvata laaja kokonaisuus, jota voidaan luontevasti tarkastella osina. Esimerkiksi kasvien ja eläinten tieteelliset luokitukset pohjautuvat aihepiirijäsennykseen.

- Tärkeysjärjestys tähdentää tärkeintä asiaa; se käsitellään ensimmäisenä ja muut asiat suhteutetaan siihen. Tällaista jäsentelyä kuvataan kärjellään seisovalla kolmiolla: painavin asia on ylinnä ja paino vähenee loppua kohden. Esimerkiksi lehtiuutiset noudattavat tätä mallia. Kiireinen lukija näkee olennaisen jo otsikosta. Jos asia kiinnostaa, lukija saa sitä tarkempia tietoja, mitä pitemmälle hän lukee.

- Ongelmanratkaisujärjestys etenee ongelman asettelusta tai tilanteen kuvauksesta syiden ja vaikutusten pohtimisen kautta ratkaisuehdotukseen tai päätelmään. Tällainen jäsentely, toisin kuin tärkeysjärjestys, perustuu oletukseen, että lukija lukee koko tekstin läpi. Muuten lukija ei voi ymmärtää, miksi kirjoittaja päätyy esittämäänsä lopputulokseen.

- Vastakohtajärjestys sopii vertailuun. Verrattavina voivat olla saman asian hyvät ja huonot puolet, kahden tai useamman asian erot ja yhtäläisyydet tai ilmiö eri paikoissa tai eri aikoina. Vastakohtajärjestys ei ole kovin tavallinen kokonaisen tekstin jäsennyksenä, mutta alalukuihin ja kappaleisiin se sopii useinkin.

- Syy-seurausjäsennys on käyttökelpoinen silloin, kun käsitellään jotakin tapahtumaa ja sen seurauksia tai jotakin tilannetta ja siihen johtaneita syitä.

Kappale tekstin osana

Teksti on tapana jakaa kappaleisiin. Kappalejako auttaa lukijaa hahmottamaan, missä kohden siirrytään asiasta toiseen. Lukeminen on miellyttävää, jos kappaleiden pituus vaihtelee. Tällöin tekstin rytmi pysyy elävänä. Vaikka asia ratkaisee kappaleenrajan, ei visuaalistakaan puolta sovi unohtaa. Kapeapalstaisessa tekstissä kappaleet ovat sanamäärältään lyhyempiä kuin leveäpalstaisessa. (Iisa, Piehl & Kankaanpää 1997.)

Visuaalisesti kappaleet erotetaan toisistaan joko jättämällä niiden väliin tyhjä rivi (kuten tässä) tai sisentämällä kappaleen ensimmäistä riviä sarkaimella. Edellistä tapaa, ns. vasensuora-asettelua, käytetään yleensä konekirjoitteissa, jälkimmäistä porrasteista asettelua painotekstissä, kuten kirjoissa. Otsikon jälkeistä ensimmäistä kappaletta ei sisennetä porrasteisessakaan kappalejaossa.

Kappale voi rakentua vain yhdestä virkkeestä, mutta yleensä siinä on useita virkkeitä. Monista kappaleista on löydettävissä ns. ideavirke. Tämä virke kertoo kappaleen ydinajatuksen, ja muut virkkeet tavalla tai toisella täydentävät sitä. Hyvin usein ideavirke on kappaleen alussa, mutta se voi olla myös lopussa tai joskus keskelläkin. Tiedottavaa tekstiä on yleensä helpoin seurata, jos ideavirke on alussa, koska tällainen kappale noudatta tärkeysjärjestystä. Muitakin koko tekstin jäsentelymalleja voidaan soveltaa myös yksittäisissä kappaleissa.

Aloitus ja lopetus

Asiatyylisissä teksteissä mutkattomin aloitustapa on mennä suoraan asiaan. Näin lukija saa heti tietää, mistä on kysymys. Aiheen rajauksella kannattaa aloittaa silloin, kun rajaus ei käy selvästi ilmi otsikosta tai ole muuten itsestään selvä. Jos tekstin tavoitteena on etsiä vastausta johonkin ongelmaan, on luontevaa aloittaa määrittelemällä ongelma. Ellei tekstin pääkäsite ole lukijoille ennestään tuttu, se on hyvä määritellä heti aluksi. Jos teksti liittyy kiinteästi joihinkin muihin teksteihin, tämä on luontevaa tuoda alussa ilmi.

Jos on tarpeen herättää lukijan kiinnostus, kirjoittaja voi käyttää hyväkseen erilaisia tehokeinoja. Tällaisia ovat esimerkiksi sinä-muotoiset puhuttelut, retoriset kysymykset (kysymykset, joihin ei odoteta varsinaisesti vastausta), kärjistävät väitteet, vastakohta-asettelut ja vertailut, sitaatit (suorat lainaukset), esimerkkitapaukset ja havainnolliset kuvaukset. Hyvä aloitusvirke on yleensä lyhyt. Myös koko aloituskappaleen on parempi olla lyhyt kuin kovin pitkä.

Eräissä jäsennysmalleissa (ongelmanratkaisujärjestyksessä) tärkein asia on vasta lopussa. Siksi loppu on niissä teksteissä yhtä tärkeä kuin alkukin. Toisissa jäsennysratkaisuissa (esim. tärkeysjärjestyksessä) erillistä loppukappaletta ei tarvita lainkaan. Silloin kun erityinen lopetus sopii tekstilajiin, sellaisena voi olla esimerkiksi vastaus alun kysymykseen tai lyhyt yhteenveto tekstin sisällöstä. Lopetus voi antaa myös aineksia lukijan omalle jatkoajattelulle esimerkiksi kysymyksen muodossa. Loppuakaan ei pidä venyttää turhan pitkäksi.

Harjoitustehtäviä

Erittele seuraavan tekstin jäsentelyä.

Tehtävä 1. Millainen aloitus kirjoituksessa on? "Koulussa pitäisi olla myös miesopettajia, mutta heitä ei saa valita vain siksi, että he ovat miehiä, vaan heidän täytyy olla yhtä päteviä kuin naiset, sillä oppimassahan me oppilaat täällä olemme."

Tehtävä 2. Etsi tekstikappaleista ideavirkkeet. Suurin piirtein näillä sanoilla kuudesluokkalainen tyttö tiivisti ajatuksen nais- ja miesopettajien tarpeellisuudesta koulussa. Molempia siis tarvitaan, joten opettajan sukupuolella on merkitystä. Sillä on merkitystä oppilaille, opettajille, koulun muulle henkilökunnalle, vanhemmille ja koko ympäröivälle yhteiskunnalle.

Tehtävä 3. Millainen lopetus kirjoituksessa on? Koska kouluihin kuitenkin kaivataan sekä nais- että miesopettajia, olisi syytä pohtia keinoja miesten saamiseksi sinne. Oppilaiden mielipiteitä ja perusteluja olisi syytä selvittää yhä enemmän. Ehkä tulevaisuudessa jokaisella on sekä nais- että miesopettaja. Tai se opettaja, jonka oppilas on itse valinnut.

Tehtävä 4. Millaista jäsentelymallia kirjoituksessa on noudatettu?

Mies ja nainen opettajana
Erityisen tärkeää on pohtia sukupuolien erilaisuuden merkitystä oppilaalle. Oppilaat tuntuvat arvostavan sekä mies- että naisopettajan hyviä puolia, jotka ainakin jo kuudesluokkalainen pystyy selkeästi havainnoimaan. Naisissa arvostetaan herkkyyttä ja tarkkuutta, kun taas miesten suurpiirteisyyttä ja jämäkkyyttä pidetään positiivisina asioina. Toisaalta oppilaatkin odottavat ja haluavat opettajilta erilaisia asioita; toisille hyvä opettaja on "lepsu", vähemmän vaativa mies, toisille taas vaativa "äitihahmoinen" nainen.

Naisten tunteellisuutta ja empaattisuutta arvostavat erityisesti tytöt, jotka haluavat luoda opettajaansa ystävyyssuhteen. Näyttämällä tunteensa ja kertomalla omistakin asioistaan opettaja luo turvallisen tuntuisen opiskeluympäristön. Pojat tosin pitävät tunteilua joskus turhanakin lässyttämisenä. Kuitenkin alkuopetuksessa, jossa onkin todella vähän miesopettajia, naisopettajan oppilaskeskeisyyttä ja huolehtivuutta pidetään hyvänä jatkeena turvalliselle kotiympäristölle, jossa yleensä äiti on ollut se ensimmäinen tuki ja turva.

Naisopettajien on todettu olevan opetuksessaan yksityiskohtaisempia ja suunnittelevan tuntinsa paremmin ennalta kuin miesopettajat. Tämä tuntuu sopivan erityisesti niille oppilaille, jotka ovat kiinnostuneita koulunkäynnistä ja vaativat itseltäänkin paljon. Miesten suurpiirteisyys, kerronnallinen opetus ja miesopettajan ominaisuuksiin liitettävä huumori taas miellyttävät niitä, jotka eivät jaksa näpertää pikkuasioiden parissa, vaan ovat kiinnostuneempia kokonaisuuksista. Miesten opetuksen on todettu olevan myös toiminnallisempaa, mikä on erityisesti poikien mieleen.

Sekä tytöt että pojat pitävät miestä parempana kurinpitäjänä. Suurin osa oppilaista valitsisi opettajakseen miehen juuri tämän ominaisuuden perusteella, joten kurinpitotaitoja selvästikin arvostetaan. Alkuopetuksessa tosin muutamat oppilaat, erityisesti tytöt, jopa pelkäävät miesopettajaa.

Muutamat kouluaineet koetaan yhä edelleen selvästi joko naisille tai miehille kuuluviksi. Jako näkyy erityisesti taito- ja taideaineissa. Tekstiilityö mielletään perinteisesti naisille kuuluvaksi ja tekninen työ miehille. Tämä johtunee paitsi historiallisista perusteista myös siitä, etteivät oppilaat ole juuri tavanneet esimerkiksi miespuolista tekstiilityön opettajaa. Samoihin aineisiin kuuluvat kotitalous, jota edelleen opettavat yleensä naiset, sekä atk, joka mielletään miehille niin kuin tekniikka yleensäkin. Kuvaamataitoon yhdistetään taas naiselliset piirteet herkkyys ja luovuus. Liikunnassa oppilaat haluavat yleensä omaa sukupuolta olevan opettajan. Taito- ja taideaineiden ulkopuolelta ainoastaan historian katsotaan kuuluvan miehille, koska miesten kerronnallinen opetustapa sopii aineeseen. Muita aineita ei varsinaisesti mielletä sukupuolisidonnaisiksi.

Opettajat itse, kuten myös vanhemmat, ajattelevat opettajan olevan malli ja esikuva oppilaille. Mallioppimista ja sen seurauksena oman sukupuoliroolin ja -identiteetin löytymistä varmasti tapahtuukin, vaikka oppilaat eivät itse tiedosta tai tunnusta tätä. Jotenkin kuitenkin erityisesti miehen mallia ja yleensä maskuliinisuutta peräänkuulutetaan nyt koulumaailmassa. Vaikka koulun pitäisi kasvattaa tasa-arvoisuuteen, edelleen pidetään kynsin hampain kiinni stereotyyppisistä käsityksistä miesten ja naisten tehtävistä. Jopa naisopettajat itse työntävät miehiä "perinteisiin miesten töihin": remonttihommiin, teknisiin töihin ja tietokoneiden pariin.

Työyhteisön kannalta on hyvä, että koulussa on sekä naisia että miehiä. Erilainen ajattelutapa ja asioiden käsittely tuo asioihin sekä nais- että miesnäkökulmaa. Miesopettajilla katsotaan olevan "rauhoittava" vaikutus esimerkiksi opettajanhuoneen ilmapiiriin, jossa pelkkä naisten läsnäolo voi johtaa valtataisteluihin ja naisille tyypillisiin "juonitteluihin", mikä taas haittaa työntekoa.

Nais- ja miesopettajien eroista huolimatta on paljon asioita, jotka yhdistävät molempia sukupuolia. Opettajan ammatti lienee kaikille sen valinneille jonkinlainen kutsumus, halu työskennellä opetuksen ja kasvatuksen parissa. Huolimatta sukupuoleen liittyvistä ominaisuuksista oppilaat oppivat ja yleensä arvostavatkin opettajaansa enemmänkin henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella. On vain niin, että "yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä" ja aina ei voi saada haluamaansa.

Liisa Rikka
(luokanopettajien koulutukseen kuuluva kasvatustieteen syventävien opintojen kypsyysnäyte Joensuun yliopiston Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksessa kesäkuussa 1998)

© Internetix / Erkki Savolainen 1998