4.1 Tekstin merkityssuhteet

Tekstissä esitettyjen ajatusten välisiä suhteita kutsutaan merkityssuhteiksi. Yleensä tekstissä on jokin keskeinen käsite tai ajatus, jonka ympärille muut ajatukset rakentuvat merkityssuhteiden verkoksi.

Merkityssuhteita on erilaisia: Käsitteitä voidaan määritellä, kuvailla ja havainnollistaa. Ne voidaan liittää asiayhteyksiinsä; niistä voidaan mainita suhtautumistapoja. Asioiden, tapahtumien tai ilmiöiden välillä voi olla syyn tai seurauksen suhde tai voivat olla vain peräkkäisiä.

Merkityssuhdekaavio

Merkityssuhteiden tunteminen auttaa lukijaa ymmärtämään asiatekstiä ja kirjoittajaa suunnittelemaan tekstinsä sisältöä. Apuna voidaan käyttää merkityssuhdekaaviota. Kaavio sopii varsinkin pohtivien, erittelevien, kuvailevien ja argumentoivien (perustelevien, todistelevien) tekstien erittelyyn. Tekstin pääkäsite on merkitty x:llä. Merkityssuhteet voi löytää kaaviossa annettujen kysymysten avulla. (Kauppinen & Laurinen 1988.)

Tekstin pääkäsitteen määrittely

Käytettäessä merkityssuhdekaaviota tekstin analysointiin päätetään ensin, mikä on tekstin pääkäsite x. Parhaiten x:ksi sopii lauseke, johon tekstissä kiinnittyy mahdollisimman monia merkityssuhteita. Käytännössä se on usein tekstin pääteema tai yksi niistä.

Merkityssuhdekaaviossa on joukko kysymyksiä, jotka auttavat käsitteenmäärittelyssä. X:n paikalle voidaan sijoittaa mikä tahansa käsite. Kaikkiin kysymyksiin ei välttämättä löydy vastausta, etenkin jos x on konkreettinen esine. Esimerkkejä:

Mitkä ovat auton tunnusomaiset piirteet, osat?
Voimakoneen (moottorin) ohella auton tärkeimpiin laitekokonaisuuksiin kuuluvat jarru-, ohjaus- ja sähköjärjestelmät sekä kori. Voimansiirto voi kytkeytyä joko etu- tai takapyöriin tai, nykyään yleistyvästi, kaikkiin neljään pyörään.
(Pikkujättiläinen 1985)

Mitkä ovat elämänlaadun osatekijät?
Elämänlaatu sisältää laajassa merkityksessään kaiken, mikä on tarpeen, jotta ihmiset voivat hyvin. Se kattaa aineellisen elintason, sosiaaliset suhteet, elämän mielekkyyden ja virittävyyden, subjektiivisen tyytyväisyyden ja viihtyisän ympäristön.
(Erik Allardt, Tiede 2000, 6/1981.)

Lähikäsitteet

Useimmilla asioilla, esim. tuolilla, on yläkäsite, esim. huonekalu. Niillä on myös alakäsitteitä, esim. keinutuoli, työtuoli. Nämä taas ovat toistensa vieruskäsitteitä. Yläkäsite, alakäsite ja vieruskäsite muodostavat käsitehierarkian. Lisäesimerkki:

Sitruspuut (pääkäsite) ovat kotoisin Kiinasta ja Kaakkois-Aasiasta. Niitä on jo kauan viljelty luontaisen alueensa ulkopuolella, ja ne kuuluvat yhä maailmankaupan tärkeimpiin hedelmäpuihin (yläkäsite). Tavallisimmat Euroopassa viljeltävät lajit ovat appelsiini, greippi, sitruuna, pomeranssi, mandariini ja pomelo (alakäsitteitä).

Aikasuhteet ja asiayhteydet

Aika on ajattelua ja havainnointia jäsentävä tekijä. Ajallisen peräkkäisyyden tajuaminen on myös syysuhteiden ymmärtämisen lähtökohta. Asioiden taustojen ja vaiheiden selvittely voi lisätä ilmiöiden kiinnostavuutta. Kun kirjoitetaan menneistä tapahtumista, keskeistä on muutosvaiheiden selvittämisen lisäksi liittää asiat yhteyksiinsä: paikkoihin, aikoihin, henkilöihin.

Vaikuttavat tekijät, seuraukset, ratkaisut

Tapahtumista kerrottaessa ei selvitellä pelkästään aikasuhteita ja asiayhteyksiä. Usein nousevat keskeisiksi myös syyt ja seuraukset. Kun jostakin asiasta on esimerkiksi haitallisia seurauksia, niiden poistamiseksi etsitään ratkaisuja. Ei ole tärkeintä, että kirjoittaja tietää vastaukset kaikkiin kysymyksiin; olennaisempaa on se, että hän osaa tehdä oikeita kysymyksiä ja pohtia erilaisia vaihtoehtoja.

Harjoitustehtäviä

Erittele seuraavan tekstin merkityssuhteita merkityssuhdekaavion avulla.

Noiduttu sato
Afrikan seuraava uhka

Kun sateet vuonna 1985 palasivat kuivuudesta kärsivään Afrikkaan, ne herättivät taas toiveita ravinnon saannista miljoonille nälkää näkeville. Kaikissa maissa Saharan etelälaidalla maanviljelijät, jotka olivat nähneet vuosikausia nälkää, ryhtyivät jälleen kylvötöihin. Karu maisema alkoi pian viheriöidä. Koko maailman pidätellessä muutoksen toivossa henkeä ilmaantui kuitenkin uusi uhka – naamakukkaiskasveihin kuuluvat Striga-suvun loiskasvit, jotka ovat yksi afrikkalaisten vanhimpia vihollisia.

Striga-kasvit tuhoavat armotta sadon pelloilla, joilla viljellään esimerkiksi durraa ja hirssiä – miljoonien afrikkalaisten perusravintoa. Striga-lajit, samoin kuin useimmat loiskasvit, ottavat elintärkeän veden ja ravinteet isäntäkasvistaan. Ne eivät pysty elämään oman alkeellisen juuristonsa varassa, vaan saavat ravintonsa muiden, ennen muuta viljakasvien, juurien kautta ja heikentävät isäntäkasvia aiheuttaen valtavia satovahinkoja. Yksistään Sudanissa viljasadot ovat näiden loiskasvien vuoksi pienentyneet jopa 70 prosenttia.

Striga-kasvit leviävät uskomatonta vauhtia. Yksi ainoa isäntäkasvi pystyy elättämään jopa 50 yksilöä. Mikä pahempaa, jokainen näistä loiskasveista voi tuottaa peräti 90 000 siementä, jotka voivat jäädä jopa 20 vuodeksi lepotilaan odottamaan sopivaa itämishetkeä.

Itämisvaihekin on erinomainen osoitus näiden kasvien sitkeydestä. Striga-kasvien siemenet eivät idä pelkän kosteuden vaikutuksesta, vaan siihen tarvitaan myös isäntäkasvien juuriston kemikaaleja. Siksi itäminen alkaa vasta kun Striga-kasvin siementen lähellä on sopiva isäntäkasvi.

Tutkijat, jotka koettavat keksiä keinoja Striga-lajien leviämisen estämiseksi, yrittävät hyödyntää itämisen vaatimia olosuhteita. On saatu selville, että jotkin kasvit, joissa Striga-lajit eivät loisi, kehittävät samoja kemikaaleja kuin isäntäkasvit. Puuvilla on yksi niistä; kun sitä viljellään saastuneilla pelloilla, Striga-kasvien siemenet itävät tavalliseen tapaan, mutta jonkin ajan kuluttua versot kuihtuvat ja kuolevat. Kokeet ovat osoittaneet, että jopa 90 prosenttia näiden loiskasvien siemenistä voidaan tuhota tällä keinolla. Se on arvokas havainto, mutta puuvilla ei valitettavasti helpota nälänhätää.

Striga-lajeja on myös pystytty yllyttämään etyleeni-nimisellä luonnonkaasulla niin sanottuun itsetuhoiseen itämiseen. Yhdysvalloissa, missä nämä kasvit aiheuttivat 1950-luvun puolivälissä jonkin verran ongelmia (kasvi tuli maahan maissierän mukana), saastunut alue onnistuttiin pienentämään puoleen etyleenin avulla. Kaasun pumppuaminen maahan vaatii kuitenkin kalliita laitteita, joihin vähävaraisilla afrikkalaisilla viljelijöillä ei ole varaa. Heille Striga-kasvien ilmestyminen pelloille merkitsee, että vilja on noiduttu – siitä tämän loiskasvin yleinen kutsumanimi noidan rikkaruoho.

On osoitettu, että nämä kasvit pystytään kukistamaan nykytekniikan keinoin, mutta uusien menetelmien soveltaminen afrikkalaisten viljelijöiden tarpeisiin onkin jo huomattavasti vaikeampaa. Tutkijat kuitenkin ovat toiveikkaita ja uskovat, että ongelma voidaan ehkä ratkaista kehittämällä uusia viljalajikkeita, jotka pystyvät vastustamaan tai ainakin sietämään Striga-lajeja. Viime vuosina ovat tutkimuksiin myönnetyt määrärahat valitettavasti vähentyneet. Tämä suuntaus pahentaa väistämättä niiden ihmisten ahdinkoa, jotka pystyvät kaikkein vähiten auttamaan itseään. (Totta vai tarua? Valitut Palat 1990.)

© Internetix / Erkki Savolainen 1998