3.5 Tutkielma


Useimmissa tutkielmissa ja muissa opinnäytetöissä noudatetaan seuraavanlaista jäsentelyä: Alkuosaan kuuluu nimiösivu, tiivistelmä ja sisällysluettelo; varsinaisessa tekstiosassa on johdanto, teoriaosa, tutkimustavoite ja -ongelmat, menetelmä, tulokset ja pohdinta; loppuosassa on lähdeluettelo ja liitteet yms. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 1997; Tella & Lavonen 1994.)


Alkuosa


Nimiösivu

Nimiösivulla eli kansilehdellä esitetään tavallisesti tutkielman nimi, tekijä(t), mikä työ on kyseessä sekä missä ja milloin työ on esitetty. Usein tutkielman nimessä käytetään pää- ja alaotsikkoa. Aiemmin otsikkoon yritettiin mahduttaa kaikki olennainen; nykyään ovat yleistyneet myös iskevät otsikot. Tutkielman kansilehden tiedot voivat näyttää esim. tällaiselta; kirjoittajan nimi ja työn nimi tulee noin kolmasosan päähän paperin yläreunasta, muut tiedot sijoitetaan sivun alaosaan:




Tiivistelmä (abstrakti)

Tiivistelmä sijoitetaan nimiösivun jälkeen. Siinä esitetään suppeasti olennaiset tiedot tutkimuksesta, sen tarkoituksesta, tekotavasta ja tuloksista. Tiivistelmä ei sisällä mitään tutkimuksessa raportoimatonta uutta tietoa. Sen tulee olla itsenäinen, semmoisenaan ymmärrettävä; siinä ei viitata mihinkään tutkimuksen erilliskohtaan.

Tiivistelmän alkuun sijoitetaan tarkat bibliografiset (julkaisuluetteloihin tulevat ) tiedot tutkimuksesta. Tiivistelmän perään merkitään tietojärjestelmiä varten aihetta kuvaavat keskeiset avainsanat. Tiivistelmän perusteella kiireinenkin lukija voi päättää, kannattaako hänen perehtyä koko tutkimukseen.

Tiivistelmän persoonamuotona käytetään yleensä passiivia ja yksikön kolmatta persoonaa. Aikamuotona on yleensä imperfekti, paitsi selostettaessa yleispäteviä tuloksia ja johtopäätöksiä, jolloin aikamuotona on preesens. Esim. Tutkimuksen tarkoituksena oli – –; Tutkimus osoitti, että – –; Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että – –.


Sisällysluettelo

Sisällysluettelo sijoitetaan tiivistelmän (ja mahdollisen esipuheen) jälkeen. Sisällysluettelosta lukija näkee työn jäsennyksen ja käsiteltävien asioiden keskinäiset suhteet. Sivunumeroista ilmenee, miten laajasti kutakin asiakokonaisuutta on käsitelty. Sisällysluetteloon merkitään myös lähteiden ja liitteiden alkamissivu.

Sisällysluettelosta näkyvät kaikki tekstissä esiintyvät pää- ja alaotsikot samanmuotoisina kuin tekstissä sekä sivu, jolta kukin otsikoitu luku alkaa. Pääotsikot voidaan kirjoittaa suuraakkosin marginaalista alkaen, alaotsikot pienin kirjaimin ja porrastetusti. Sisällön jaottelun tulee olla symmetrinen: saman portaan alaotsikoita on oltava ainakin kaksi:



Tekstiosa


Johdanto

Johdannossa selvitetään, mikä on tutkielman tarkoitus, ja esitellään yleisluonteisesti tutkimustehtävä tai -ongelmat ja mahdolliset hypoteesit (oletukset) sekä käytetyt menetelmät. Myös ongelman taustaa voidaan käsitellä lyhyesti. Lisäksi esitellään keskeiset käsitteet. Johdannon lopullinen muoto on järkevää kirjoittaa vasta tarkasteluosuuden rinnalla tai aivan viimeiseksi.

Johdannossa aikamuodot vaihtelevat siten, että tutkimuksen tarkoitus voidaan ilmaista joko preesensillä viitattaessa itse selosteeseen (esim. Tässä tutkimuksessa selvitetään – –) tai imperfektillä viitattaessa tehtyyn tutkimukseen (esim. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää – –). Aiempia tutkimuksia selostettaessa aikamuoto vaihtelee mm. sen mukaan, mikä on kirjoittajan asenne referoituihin ja arvioituihin tutkimustuloksiin. Jos käytetään preesensiä, syntyy vaikutelma, että kirjoittaja hyväksyy lähteensä ajatuksen (Sen ja sen tutkimuksen mukaan asia on niin ja niin); imperfektillä kirjoittaja vain toteaa aiemman tutkimustuloksen mutta ei ota kantaa sen paikkansapitävyyteen (Sen ja sen tutkimuksen mukaan asia oli niin ja niin).

Jos otsikkona on pelkkä Johdanto, se ei kerro tarkasteltavasta asiasta mitään, sillä kaikkien kirjoitusten alussa on yleensä jonkinlainen johdanto. Jos mahdollista, kannattaa käyttää jotain muuta, sisältöön viittaavaa, havainnollisempaa ja tarkempaa otsikkoa.


Teoriaosa

Teoriaosassa esitetään lähteisiin viitaten tutkimusaiheeseen kiinteästi liittyvää teoriatietoa siten, että kirjoittajan perehtyneisyys aiempaan tutkimukseen ja kirjallisuuden käyttöön tulee ilmi. Myös omat kannanotot ovat suotavia. Keskeiset käsitteet määritellään ja tutkimusaihetta rajataan perustellusti.

Teoriaosalle ja koko tutkielmalle on eduksi, jos tutkijalla on jokin selkeä johtoajatus tai punainen lanka, jonka varassa teksti etenee johdonmukaisesti ja sidosteisesti. Irrallisten tutkimustulosten luettelomainen esittely ei ole ansiokasta. Kirjallisuuskatsauksen tulisi viedä asian käsittelyä eteenpäin: aiempia tuloksia esitetään oman ajatuskulun tueksi.

Vieraskielisiä lähteitä referoidaan suomeksi. Tuttujenkin vieraiden kielten sitaatteja käytetään yleensä vain, jos kyseessä on jokin tarkka määritelmä tai vaikeasti käännettävä tekstinosa. Sen sijaan termit kannattaa usein antaa alkukielisinä sulkeissa, vaikka termejä käytetään muuten suomenkielisinä.

Lähdeviitteiden tarkoituksena on ilmoittaa, kenen tekstiä lainataan ja mistä teoksesta kohdan voi löytää. Viitteen ja lähdeluettelon välillä on tiukka vastaavuus. Lähdeviitteen alussa on yleensä kirjoittajan sukunimi, koska lähdeluettelossa teokset ovat tekijöiden sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Viitteessä on myös teoksen ilmestymisvuosi, ja siksi vuosi on lähdeluettelossakin heti tekijän nimen perässä. Viitteet sijoitetaan tekstiin sulkeisiin.

Jos viite kohdistuu vain yhteen lainattuun virkkeeseen, viite sijoitetaan kyseisen virkkeen sisään ja loppupiste tulee vasta sulkumerkin jälkeen. Jos viite kohdistuu useampaan kuin yhteen lainattuun virkkeeseen, viite tulee pisteen jälkeen, esim. kappaleen loppuun:



Jos julkaisun kirjoittaja tai toimittaja ei ole tiedossa, viitataan lähteen otsikkoon siten, että lähdeviite ja lähdeluettelon tiedot saadaan kytketyksi toisiinsa:



Tutkimustavoite ja -ongelmat

Aiemman tutkimustiedon ja teoreettisten lähtökohtien esittelyn jälkeen on vuorossa tutkimusongelmien tarkka määrittely. Luku alkaa tavallisesti tutkimustavoitteen tai -tehtävän tarkennuksella, ja sitä seuraavat tutkimusongelmat. Ensin esitetään pääongelmat ja sitten mahdolliset alaongelmat. Tutkimusongelmat esitetään yleensä kysymyksinä. Tulokset raportoidaan normaalisti tutkimusongelmien esittämisjärjestyksessä.

Jos ongelmiin liitetään hypoteeseja (oletuksia ), ne on tarkasti perusteltava. Hypoteeseja ei voi esittää, ellei taustaosan tarkastelu luo niiden esittämiseksi perustetta.


Menetelmä

Menetelmäjaksossa kerrotaan, miten tutkimus tehtiin, jotta lukija voi arvioida tutkimuksen luotettavuutta. Tutkimusmenetelmistä selostetaan tarkasti kaikki ne seikat, jotka ovat välttämättömiä tutkimuksen kulun ymmärtämiseksi ja mahdollisen uusintatutkimuksen tekemiseksi. Keskeisiä asiakokonaisuuksia ovat tiedon hankinnan keinot, vaiheet ja valintojen perustelut, aineiston kuvaamisen tekniikat sekä aineiston analyysin tekniikat.

Tutkimuksen kulkua selostettaessa käytetään aikamuotona imperfektiä ja persoona on yleisimmin passiivi. Myös ensimmäinen persoona on mahdollinen esimerkiksi silloin, kun kirjoittaja perustelee tekemiään valintoja.


Tulokset

Tulokset raportoidaan normaalisti tutkimusongelmien esittämisjärjestyksessä. Kaikkia tutkimuskysymyksiä on tarkasteltava, oli niihin saatu vastaus tai ei: vastauksen puuttuminenkin on vastaus. Tulosten perusanti esitetään tekstin lisäksi usein myös taulukkoina ja kuvioina. Toiston välttämiseksi on tekstin suhde taulukkoihin ja kuvioihin tarkoin suunniteltava. Taulukoiden ja kuvioiden malli siirtyy helposti kieleen. Tekstin pitäisi kuitenkin kertoa asioista, ei luvuista.

Tulosjakso toimii jäsennyksessä seuraavana olevan pohdinta- eli tarkasteluosan taustana. Tulososassa ei yleensä vielä tulkita tuloksia eikä verrata saatuja tuloksia muihin tutkimustuloksiin. Myös tulosten selittäminen, yhdistely ja arviointi kuuluvat seuraavaan tekstiosuuteen.


Pohdinta (tarkastelu, diskussio)

Pohdinta- eli tarkasteluosuudessa tutkimustulokset suhteutetaan tutkimuksen taustakirjallisuuteen ja sen pohjalta laadittuun tutkimustehtävään sekä arvioidaan tulosten merkitystä ja luotettavuutta. Tarkastelussa tavallisesti pohditaan

- miten tutkimuksessa onnistuttiin
- mitä ongelmia tutkimusmenetelmässä oli
- millaista tietoa saatiin
- miten tulokset ovat yleistettävissä
- miten tuloksia voidaan hyödyntää
- millaisia jatkotutkimuksia kenties tarvitaan.


Loppuosa


Lähdeluettelo

Lähdeluettelossa esitetään tutkimuksessa käytetyt lähteet aakkostettuina ja yhdenmukaisesti kirjoitettuina. Lähdeluettelossa on oltava kaikki oleellinen tieto lähteiden löytämiseksi ja tarkistamiseksi. Luetteloon merkitään vain ne lähteet, joihin tekstissä on viitattu. Lähteen aakkostetaan tekijän (sen puuttuessa teoksen tai kirjoituksen) nimen mukaan. Sen jälkeen tulee ilmestymisvuosi, julkaisun nimi, kustantajan kotipaikka sekä kustantaja.

Artikkelista merkitään sekä artikkelin nimi että sen julkaisun nimi, jossa artikkeli on ilmestynyt, ja artikkelin sivujen numerot. Saman tekijän teokset pannaan aikajärjestykseen, samana vuonna ilmestyneet kuitenkin aakkosjärjestykseen, jolloin julkaisut erotetaan toisistaan pienin kirjaimin (esim. 1995a, 1995b). Esimerkkejä:



Liitteet

Liitteinä esitetään mm. käytetyt mittarit (esim. kyselylomake), havaintomatriisi (sisällönanalyysissä), erilaiset faktorointeihin tai muihin tilastoajoihin liittyvät matriisit jne. Sivunumerointi jatkuu läpi koko tutkielman. Myös liitteet numeroidaan ja nimetään. Tekstissä liitteisiin viitataan niiden numerolla.


Harjoitustehtäviä


Laadi lähdeluettelo seuraavista lähteistä.

A. ja J. Leinon teos "Kasvatustieteen perusteet", Jyväskylä, Gummerus, 1988.

J. Kuusisen ja M. Korkiakankaan artikkeli "Oppiminen" J. Kuusisen toimittamassa teoksessa Kasvatuspsykologia, Porvoo, WSOY, 1991, sivut 21–64.

Y. Ahmavaaran teos "Yhteiskuntatieteiden kyberneettinen metodologia", 2. painos, Helsinki, Tammi, 1970.

Teos "College bound seniors", London, University Press, 1979 (kirjoittajaa tai toimittajaa ei ole mainittu).

"Naisten tutkijanuran ongelmat ja esteet", komiteanmietintö 1982:33, Helsinki, opetusministeriö.

K. Aaltosen tutkimus "Korkeakouluopiskelijoiden työssäkäynti ammatillisena strategiana", Helsingin yliopisto, sosiaalipolitiikan laitos, lisensiaatintyö, 1992.

J. Jonesin ja J. Taylorin artikkeli "Life in classroom" aikakauslehden Higher Education numerossa 45 vuonna 1993 sivuilla 10–20.

T. Purasen artikkeli "Yksin ei kukaan olisi skinhead. Koulut ottavat suvaitsevaisuuskasvatuksen haasteena" sanomalehti Keskisuomalaisessa 20.4.1996 Kotimaa-osastossa sivulla 5.

Kirjoitus "Future education", joka on julkaistu 26.11.1996 Internetissä osoitteessa http://www.issb.com/directory/f/futureedu/Altavista.digital.com.

© Internetix / Erkki Savolainen 1998