3.2 Referaatti

Referaatti tarkoittaa tekstiä, jonka laatija selostaa toisen, alkuperäisen tekstin sisältöä uudelle lukijalle tiiviissä ja selkeässä muodossa. Seuraavat ohjeet ja suositukset perustuvat Anneli Kauppisen ja Leena Laurisen tutkimukseen (1988, 197–201) "Tekstejä teksteistä. Muisti- ja tekstilingvistiikan sovelluksia asiatekstien referoinnin problematiikkaan" (SKS:n toimituksia 412. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura).

Ohjeita ja suosituksia

Referaatin kirjoittajalla on selostajan rooli: referoijan on toimittava objektiivisena välittäjänä uudessa viestintätilanteessa, joka syntyy referaatin ja sen lukijan välille. Referoija joutuu tulkitsemaan alkutekstin lausumien illokutiiviset sävyt (mitä lausumalla on tarkoitettu tai mihin sillä on pyritty), jotta hän voi tulkita ne lukijalle. Kun referaatti lisäksi täyttää koherentin eli johdonmukaisen tekstin vaatimukset, voidaan lähtötekstin ilmauksia ja lauserakenteita käyttää kohtuullisesti.

Referaattitekstin ei kuitenkaan tarvitse noudattaa lähtötekstin jäsennystä, eikä asioita tarvitse esittää samassa järjestyksessä kuin alkutekstissä. Usein on jopa eduksi, jos loppupainotteisen tekstin rakenne käännetään toisin päin kuten sanomalehtiteksteissä on tapana, jolloin tärkein asia tulee ensiksi.

Referoinnin kannalta ongelmallisia ovat lähtötekstin kohosteiset ilmaukset, joiden kieli tai tyyli poikkeaa normaalista asiatyylistä. Yleensä tällaiset ilmaukset jätetään referaatista pois tai ne muutetaan normaalityylisiksi tai pannaan lainausmerkkeihin.

Luettavuuden parantamiseksi referaatissa kannattaa käyttää kohtuullisesti metatekstiä, tekstiä tekstistä, joka viittaa lähtötekstiin tai sen kirjoittajaan. Se auttaa lukijaa ymmärtämään tekstin tarkoituksen ja suuntautumaan sen näkökulmiin. Esim. ”Tutkimuksen tekijä väittää, että – –”, ”Kirjoittajan mukaan – –”, ”Seuraavaksi artikkelissa tarkastellaan – –”.

Kauppisen ja Laurisen mukaan esimerkiksi seuraavat kysymykset ovat oleellisia, kun pyritään selostamaan lähtötekstin ydinaines (mts., 201): 1) Mikä on lähtötekstin pääteema? 2) Mitkä ovat lähtötekstin keskeiset merkityssuhteet? 3) Mikä on lähtötekstin tehtävä? Pääteeman, keskeisten merkityssuhteiden sekä tekstin tehtävän on ilmettävä myös referaatista.

Referaattien tavallisimpia virheitä

Seuraava katsaus referaattien tavallisimpiin virheisiin perustuu huomioihin, joita Kauppinen & Laurinen (1988, 78–80) ovat tehneet sekä lukiolaisten että yliopisto-opiskelijoiden laatimista referaateista (Tekstioppi. Johdatus ajattelun ja kielen yhteistyöhön. Vaasa: Kirjayhtymä).

Merkityssuhteiden rikkominen. Hyvä referoija muuttaa usein asioiden käsittelyjärjestystä mutta ehdottomasti säilyttää tärkeimmät merkityssuhteet. Paha virhe on esimerkiksi lähtötekstissä esitettyjen käsitteenmäärittelyjen ja syy-seuraussuhteiden muunteleminen.

Tarkoitteiden sekaantuminen. Asiatekstin perusominaisuuksia on yksiselitteisyys. Sanoilla on yleensä selvä tarkoite; tämä pätee erityisesti lauseiden teemaosissa oleviin pääkäsitteisiin. Jos referaatti laaditaan mekaanisesti esimerkiksi poimimalla joka kappaleesta tärkein asia ja asettamalla virkkeet peräkkäin, saattavat tarkoitteet helposti sekaantua.

Näennäissujuvuus. Jos kirjoittaja pitää referoidessaan ensisijaisena tavoitteenaan tekstin etenevyyttä ja tyylikkyyttä, saattaa referaatin sisäinen johdonmukaisuus unohtua. Myös lukija viehättyy helposti tällaisen tekstin näennäissujuvuudesta eikä huomaa sen heikkouksia.

Olennainen ei painotu, mukana epäolennaista. Tekstin pintarakennetta orjallisesti noudattava referoija ottaa usein mukaan tarpeettomia yksityiskohtia. Epäolennaisuuksia saattaa joutua mukaan myös siksi, että alkutekstikin on hajanainen. Olennaisen löytämiseksi paras keino on tekstin sisällön ajatteleminen ja eritteleminen.

Paikallaan junnaaminen. Epäolennaisten yksityiskohtien kasaaminen aiheuttaa myös sen, että referaatti tuntuu raskaalta ja hitaasti etenevältä. Toinen ominaisuus, joka tekee tekstin raskassoutuiseksi, on virkkeiden ja lauseiden pituus. Teksti tulee kepeämmäksi, jos uusi asia sijoitetaan aina uuteen virkkeeseen.

Liiallinen tiiviys. Referaatin tärkein tehtävä on välittää tietoa uudelle lukijalle. Jos referaattiteksti on täynnä liian tiukkaan pakattua asiaa, ongelmaksi nousee tekstin luettavuus ja ymmärrettävyys. Vaikka referaatin on oltava tiivis, kirjoittajan on maltettava tehdä jokainen uusi asia lukijalle tutuksi.

Mielipidetekstin kaksijakoisuus ei välity. Mielipidetekstin referoiminen vaatii erityistä tarkkaavuutta, koska tällaiselle tekstille on ominaista dialogimainen kaksijakoisuus, jossa muiden käsitykset ja kirjoittajan mielipiteet ovat vastakkain. Referaatin pitää välittää tämä kaksijakoisuus. On paha virhe, jos referaatista ei käy ilmi, mikä on lähtötekstin kirjoittajan näkemystä.

© Internetix / Erkki Savolainen