3.1 Yleiset tekstityypit

Kertovat tekstit

Kertoville teksteille on tyypillistä, että asiat on sijoitettu aikasuoralle. Aika on selkeä ja yksinkertainen ulottuvuus, joka tukee hyvin myös muistamista. Siksi kertomus on lapsille hyvin sopiva tekstilaji. Olennaista on asioiden peräkkäisyys, mutta kronologiasta voidaan myös poiketa.

Tyypillisiä kertovia tekstejä ovat esimerkiksi sadut, kansantarinat, elämäkerrat ja historiat. Myös uutiset ovat tyypillisimmillään kertomuksia. Jopa lehtiin lähetetyt mielipidekirjoitukset ovat usein muodoltaan kertomuksia. Ylioppilasainekin saa olla kertomus, jos se täyttää tehtävässä annetut ehdot, mutta kertomusta pidetään kuitenkin yleensä liian helppona ratkaisuna, joten se vain harvoin yltää korkeisiin arvosanoihin.

Kuvailevat tekstit

Kun kertovat tekstit liikkuvat ajassa, kuvailevat tekstit liikkuvat tilassa. Kuvaus on helposti ymmärrettävä, jos kuvataan havaittavissa olevia ilmiöitä, mutta se vaikeutuu, jos irrottaudutaan konkreettisesta todellisuudesta. Lukijoille todellisuus hahmottuu usein vasta analogioiden (vastaavanlaisten ilmiöiden) ja kielikuvien avulla.

Tyypillisiä kuvailevia tekstejä ovat esimerkiksi kaunokirjallisuuden henkilökuvaukset ja maiseman tai muun miljöön kuvaukset. Kuvauksia käytetään myös esim. kasvi- ja eläintieteen oppaissa ja tietokirjoissa. Lehtiteksteissä mm. reportaaseihin, taustajuttuihin ja haastatteluihin sisältyy usein kuvausjaksoja. Ylioppilasaineen tekstityyppinä kuvausta arvostettaneen enemmän kuin kertomusta. Kuvaus on usein osa käsitteenmäärittelyä, joten sillä on merkitystä liitettäessä abstrakti asia konkreettiseen todellisuuteen.

Erittelevät teksit

Erittelevät tekstit käsittelevät ilmiöiden välisiä suhteita: syitä ja seurauksia, eroja ja yhtäläisyyksiä, ala- ja yläkäsitteitä sekä luokitteluja. Erittelevät tekstit ovat käsitteellisempiä ja vaikeatajuisempia kuin kertomukset ja kuvaukset. Siksi ne esiintyvät lähinnä kirjoitetussa muodossa. Monisyisten merkityssuhteiden ilmaisemiseksi tarvitaan täsmällistä käsitteenmäärittelyä ja harkittua sidoskeinojen käyttöä.

Tyypillisiä eritteleviä tekstejä ovat tieteelliset tutkielmat, sanomalehtien alakerrat ja yliöt, taustajutut ja artikkelit. Erittelevät tekstin merkityssuhteet ovat usein monimutkaisia. Tällaiset tekstit liikkuvat yleisellä, käsitteellisellä tasolla. Erittely ja siihen liittyvä pohdinta kuuluvat oleellisesti lukion ainekirjoitukseen, koska lukio on vanhastaan ollut akateemisiin opintoihin valmistava oppilaitos, jossa arvostetaan tieteellistä erittelevää kirjoittamista.

Kantaaottavat tekstit

Mielipideteksteille on tyypillistä keskustelevuus: kahden näkemyksen vastakkainasettelu ja toisen kannalle asettuminen. Vastakkain ovat jotkut aiemmin esitetyt näkemykset ja kirjoittajan kanta. Tyypillisiä esimerkkejä ovat lehtien pääkirjoitukset, kolumnit, taidearvostelut ja mielipideosaston kirjoitukset.

Hyvässä mielipidetekstissä kirjoittajan näkemys nousee esiin selkeänä ja johdonmukaisena. Maltillisuuteen pyrkivissä teksteissä tuodaan myös vastakkaiset näkemykset esille, mutta torjutaan ne sitten sopivin sanankääntein. Mielipideteksti voi olla myös poleeminen: kiistelevä, korosteisen kärkevä, väittelynhaluinen.

Mielipideaineet ovat tavallisia lukion ainekirjoituksessa. Kykyä ilmaista ja argumentoida (perustella, todistella) mielipiteitä arvostetaan ylioppilastutkinnossa. Aineissa suositaan hitaasti etenevää ja lopussa johtopäätöksiin päätyvää esseististä kirjoittamista. Hyvän mielipideaineen tärkeimpiä ominaisuuksia ovat perustelujen uskottavuus ja vakuuttavuus sekä mielipiteen johdonmukaisuus.

Ohjaavat tekstit

Ohjaava teksti pyrkii suoraan ohjaamaan lukijan toimintaa. Se antaa selviä toimintaohjeita, usein siinä järjestyksessä kuin toimet suoritetaan. Tyypillisiä esimerkkejä ohjaavista teksteistä ovat ruokaohjeet ja laitteiden käyttöohjeet. Myös ylioppilasaineiden joukossa on ohjaavia tekstejä, mutta tällainen ainetyyppi on melko harvinainen.

© Internetix / Erkki Savolainen 1998