Kirjoittaminen prosessina

Kirjoittaminen on monivaiheinen ajattelu- ja työprosessi. Kokeneet kirjoittajat eivät yritäkään selviytyä kirjoittamisesta yhdellä ainoalla kirjoituskerralla, vaan käyvät kirjoittaessaan läpi useita työvaiheita ja helpottavat näin kirjoittamisen vaatimia ajattelutoimintoja. (Linnakylä, Mattinen & Olkinuora 1988; Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 1997.)

Valmistautuminen

Ennen varsinaista kirjoittamista kirjoittajan on virkistettävä muistiaan ja palautettava mieleensä kaikki, mitä hän aiheesta tietää, millaisia kokemuksia hänellä siitä on ja millaisia tunteita ja mielipiteitä aihe hänessä herättää. Tätä edistää esimerkiksi aiheesta keskusteleminen, lukeminen, asiantuntijoiden haastatteleminen sekä todellisten tilanteiden tarkkaileminen. Aiheeseen paneutuminen, omien mielikuvien kokoaminen ja lisätietojen hankkiminen rikastuttavat kirjoitelman sisältöä sekä motivoivat kirjoittajaa.

Myös asialistojen, jäsentelykaavioiden, yksittäisten virkkeiden ja vapaamuotoisten tekstikatkelmien kirjoittaminen auttaa valmistautumisessa. Mielessä olevista asioista ja havainnoista voidaan tehdä muistilistoja. Jonkin keskeisen sanan tai aiheen ympärille voidaan kirjata kaikki mieleen tulevat asiat ideakartaksi. Kertynyttä aineistoa voidaan vähitellen ryhmitellä kirjoitustehtävän mukaiseksi dispositioksi eli jäsennykseksi.

Luonnostelu

Luonnosteluvaiheessa ajatuksia kielellistetään sekä etsitään uusia näkökulmia ja asioiden välisiä yhteyksiä. Ajatusten annetaan virrata vapaasti. Kielen muotoseikkoihin ei takerruta; tekstin rakenteen yksityiskohtiin paneudutaan myöhemmin. Luonnoksen kehittely alkaa lukemisesta. Kirjoittajan on itsensä pyrittävä tarkastelemaan omaa tekstiluonnostaan lukijan silmin. Myös ulkopuolisten lukijoiden kommentit ja kysymykset auttavat tekstin muokkausta ja uudelleen kirjoittamista. Koulussa on hyödyllistä käyttää ryhmäpalautetta.

Luonnos kannattaa jättää lepäämään joksikin aikaa, jotta kirjoittaja saisi tekstiinsä etäisyyttä.Vaikka kirjoittaja usein urautuu ajatuksiinsa ja sokeutuu omaan tekstiinsä, siihen ei pidä silti rakastua, koska silloin seuraava vaihe, tekstin muokkaaminen, vaikeutuu.

Muokkaaminen

Muokkaamisella tarkoitetaan prosessikirjoittamisessa sisällön valikointia ja karsimista, tekstin rakenteen yhtenäistämistä, ydinajatusten ja näkökulmien tarkentamista. Useimmiten koko teksti kirjoitetaan uudestaan. Uudessa lukuvaiheessa tekstiä edelleen tarkastellaan ja toimitetaan: sisältöä ja rakennetta kehitellään edelleen ja ilmaisua hiotaan. Sisältöä joudutaan usein karsimaan ja tarkentamaan. Kielellisen ilmaisun ja tyylin hionta voi vaatia useita muokkauskertoja.

Viimeistely

Korjauslukuvaiheessa vielä tarkistetaan kirjoitelman kieliasu, oikeinkirjoitus ja välimerkkien käyttö. Teksti käydään läpi virke virkkeeltä ja ongelmakohta kerrallaan. Sanakirjoista, kielioppaista ja teksturien korjauslukuohjelmista on harkitusti käytettynä apua. Korjauslukuohjelmien ensisijaisena tehtävänä on lyöntivirheiden havaitseminen. Ohjelmat tutkivat yleensä vain irrallisten sanojen oikeellisuutta. Oikeina pidetään sanoja, jotka ohjelman sanasto tuntee. Hylätyissä sanoissa on kirjoitusvirhe tai ne eivät kuulu sanastoon. Korjauslukuohjelma ei siis voi taata tekstin moitteettomuutta, vaikka se ei osoittaisikaan virheitä.

Julkistaminen

Nykyaikainen tietotekniikka helpottaa sekä tekstien tuottamista että myös niiden monistamista ja jakelua. Mahdollinen julkistaminen kannattaa ottaa huomioon jo kirjoitustehtävää suunniteltaessa. Paitsi kirjallisessa muodossa tekstejä julkistetaan nykyään yhä useammin myös digitaalisessa muodossa tietoverkoissa ja cd-rom-levyillä. Ilmeistä on, että nimenomaan tietoverkoissa olevan yleistajuisen aineiston merkitys kasvaa koko ajan.

© Internetix / Erkki Savolainen 1998