Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.

Karttamerkit ja yleistäminen

Kartan luominen


Projektio ja mittakaava ovat niitä matemaattisia perusteita, jotka luovat kartan rakenteen ja jäsentävät kartan pinnan. Maiseman ja kartan eroja tarkasteltaessa huomattiin, että kartalla esitetään fyysistä todellisuutta vain merkitseviltä osin. Lähdettäessä luomaan uutta karttaa, ensimmäisiä tehtäviä on valikoida kohteet, joita kartalla esitetään.


Kohteiden valinta


Kohteet valitaan ensisijaisesti kartan teeman ja käyttötarkoituksen mukaan. Pelkkä teema-aineisto ei kuitenkaan riitä, vaan kartan on annettava riittävästi vihjeitä maantieteellisestä ympäristöstä: valtion rajoista, rantaviivasta tai tieverkosta, jonka avulla teema-aineisto tulee ymmärrettäväksi.

Valinta on hyvä asia ja välttämätöntä. Siinä tekijä valikoi tärkeät tiedot aineistosta esitettäväksi kartassa. Valinnoissa tekijä päättää esitettävän alueen suuruudesta, esitysmittakaavan puitteissa mukaan otettavien kohteiden suuruusluokasta sekä kohteiden ja teemojen lukumäärästä. Tyypillisiä kysymyksiä ovat

- Sisällytetäänkö kyseinen kohde kartan rajauksen sisään vai jätetäänkö pois.
- Minkä on suuruusluokan kohteet esitetetään kartassa: polku, tie, maantie, valtatie, moottoritie?
- Mitä teemoja ja kategorioita käytetään: tiestö, vesistöt, maankäyttö, korkeussuhteet jne.

Filosofiselta kannalta kartantekijän valinnat ovat subjektiivisia. Useimmiten on helppo havaita, etteivät valinnat perustu mihinkään tieteelliseen menetelmään vaan tekijän näkemykseen ja vakiintuneisiin käytäntöihin. Kartan ei silti tarvitse olla puolueellinen, vaan se voi heijastaa oman yhteisönsä puitteissa vakiintunutta käsitystä siitä, mitkä asiat ovat tärkeitä. Viimekädessä kartan sisällön ratkaisevat tekijän ja hänen taustaorganisaationsa edut.


Yleistäminen


Kartta jossa aineistoa ei olisi yleistetty olisi käyttökelvoton. Yleistämällä korostetaan sitä, minkä täytyy tulla näkyviin ja häivytetään ne kohteet, joilla ei ole merkitystä. Kartan onnistuminen ja käyttöarvo riippuvat siitä, kuinka taitavasti tekijä osaa yleistää aineistoa kulloistakin käyttötarkoitusta varten.

Viivasymbolien yleistäminen

Valikointi

Poimitaan tärkeät kohteet esitettäväksi.


Yksinkertaistaminen

Karsitaan turhat yksityiskohdat.


Selkeyttäminen

Korostetaan kohteiden keskinäisiä suhteita tarkan sijainnin kustannuksella


Pehmentäminen

Korostetaan jatkuvuutta pistekohtaisen tiedon kustannuksella.


Korostaminen

Korostetaan tärkeitä piirteitä; 'mutkitteleva tie'.


Pistesymbolien yleistäminen-esimerkkejä

Valikointi

Poimitaan tärkeät kohteet esitettäväksi


Selkeyttäminen

Korostetaan kohteiden suhteellista sijaintia tarkan sijainnin kustannuksella.


Yhdistely

Useita pienempiä kohteita kuvataan yhtenä suurena: "keskittymä".


Muunnos

Pistesymbolit muunnetaan aluesymboleiksi.


Aluesymbolien yleistäminen-esimerkkejä

Aluesymboleja yleistetään samoin kuin viiva- ja pistesymbolejakin yksinkertaistamisen, valinnan, selkeyttämisen ja pehmentämis- ja korostamistoimien avulla. Erityisiä aluesymbolien muunnoksia ovat lisäksi

Yhdistäminen

Luodaan uusi aluekategoria, joka on yhdistelmä aikaisemmista.


Jakaminen

Jaetaan vähemmän tärkeä alue B, kun halutaan korostaa alueen A jatkuvuutta.


Muunnos

Aluesymboli muunnetaan pistesymboliksi.


Muunnos

Aluesymboli muunnetaan viivasymboliksi

Symbolin jatkuvuus on aluesymbolien käytön monimutkaisimpia kysymyksiä. On muistettava, ettei symboli kuvaa fyysisessä todellisuudessa olevaa ilmiötä, jolle oletettu jatkuvuus perustuu eräänlaiseen abstraktioon.

Esimerkiksi taajama-alue tai kaupunkialue on monimutkainen käsite, joka muodostuu rakennusten, pihojen ja katujen kokonaisuudesta. Taajama-alue saattaa rajautua vaikkapa maatalous- tai metsäalueeseen. Silti myös taajama-alueen sisällä kasvaa puita ja viljellään esimerkiksi vihanneksia talojen puutarhoissa. Silti taajama-alueelle oletetaan tietty jatkuvuus yhtenäisenä rakennettuna alueena. Oleellista sen kannalta, miten alue kuvataan kartassa on
- kohteen määrittely, joka voi olla kartan tekijän vallassa tai perustua tiettyihin kriteereihin, sekä
- esitysmittakaava, joka määrää yleistysasteen.

©Internetix/Pellervo Kokkonen 1998