Sanat

Suomen kielen omaperäisyys tekee myös sanastosta omanlaisensa. Peruspiirteiltään suomen sanat eivät muistuta useinkaan yhtään vieraiden kielten sanoja, mutta toisaalta suomessa on myös nykyään paljon lainasanoja, jotka on hyvin suoraviivaisesti vain mukautettu suomen kielen äännejärjestelmään.

Suomen kielen alkuperäisiä sanoja

Kantauralista säilyneitä vanhoja ja alkuperäisiä sanoja ovat muun muassa seuraavat suomen sanat:

kuu, päivä, kala, muna, pesä, koivu, kuusi (puu), tuomi, putki, puu, vesi, lumi, tuli, kieli, luu, maksa, silmä, syli, elää, imeä, kantaa, mennä, nuolla, pelätä, purra, tulla, tuntea, ovi, jousi, jänne, nuoli, suksi, soutaa, äimä (neula), nimi, myydä, anoppi, appi, emä (äiti), käly, miniä, setä, vävy, me, se, te, kaksi, viisi, ala, ylä, pitkä.

Sanat ovat kielen perusanaston sanoja: luontoon liittyviä sanoja, ruumiinosien nimiä, inhimillisiä perustoimintoja ilmaisevia verbejä ja sukulaisuutta ilmaisevia sanoja.


Lainasanoja

Kielet lainaavat sanoja myös toisista kielistä ja ottavat ne omaan käyttöönsä. Yleistä tämä on erityisesti silloin, kun kielet ovat keskenään tekemisissä kieliyhteisöjen läheisyyden vuoksi.

Suomen kielen lainasanoissa erotetaan eri historiallisia kerrostumia. Vanhimmat suomen kielen lainasanat ovat indoeurooppalaisia, ajallisesti seuraava kerrostuma ovat balttilaislainat. Balttilaisten lainasanojen jälkeen kieleen tuli germaanisia lainasanoja, sitten varhaisia slaavilaisia lainoja. Myöhäisimpänä historiallisena lainasanakerrostumana pidetään ruotsin kielen kautta lainautuneita sanoja.

Taulukon aikajärjestys on vanhimmasta kerrostumasta nuorimpaan

LainasanakerrostumaEsimerkkejä
indoeurooppalaiset lainataiva(n), arvo, jyvä, marras, mehiläinen, mesi, omena, orja, orpo, ostaa, sarvi, sata, suola, vasara
balttilaiset lainathelle, kirves, lahti, lauta, märkä, meri, harmaa, apila, heinä, ohra, tuohi, hammas, morsian, harja, kaula, napa, sisar, tytär
germaaniset lainataalto, hauta, kallio, ranta, haukka, kana, hame, paita, sukka, laiva, kulta, kupari, rauta, joulu
slaavilaiset lainat (vanhin kerros)pakana, pappi, risti, saapas, viitta, ikkuna, veräjä, katiska, lusikka, piirakka
ruotsalaiset lainatankka, apina, harppu, hattu, helvetti, housut, hunaja, katu, kissa

Tietoista sanaston kehittelyä

Suomen kielen sanastoon on tullut uusia sanoja paljon muun muassa kirjakielen kehittämisen myötä vuosisatojen aikana. Historiallisesti ensimmäinen kirjaan jääneistä suomen kielen sanaston kehittäjistä oli Mikael Agricola 1530- ja 1540-luvuilla.

Sanojen määrä

Sanasto on kielen avoimin osa ja siihen tulee jatkuvasti uusia sanoja, kun koko ajan muuttuvan maailman ilmiöille joudutaan kehittämään sanallisia ilmauksia.

Suomen tai minkä tahansa kielen sanojen määrää on vaikea arvioida. Jonkinlaista osviittaa antavat suomen kielen sanakirjojen sanamäärät. 1950-luvulla julkaistussa suomen yleiskielen edelleen laajimmassa sanakirjassa, Nykysuomen sanakirjassa, on noin 207 000 hakusanaa. Vuonna 1994 julkaistussa Perussanakirjassa on puolestaan noin 94 000 hakusanaa. Toisaalta esimerkiksi Nykysuomen sanakirjan kokoelmissa, joihin Nykysuomen sanakirja perustuu, on 800 000 sanaa. Tekeillä olevaan Suomen murteiden sanakirjaan arvellaan tulevan noin 300 000 sanaa.

Nämä luvut antavat vain suuntaa, sillä laajasti katsottuna suomen kieli muodostuu erilaisista osakielistä, joihin on luettava yleiskielen lisäksi muun muassa eri paikallismurteet, erilaiset slangit, tekniikan, kaupan, atk:n ja eri tieteenalojen erityissanastot ja niin edelleen.

©Internetix/Kimmo Kettunen