Lauseet

Lauseiden voi sanoa rakentuvan useimmissa kielissä oleellisesti verbien eli teonsanojen ympärille. Lauseiden pääverbit ilmaisevat tekemisen perusluonteen, lauseen muut pääjäsenet ilmaisevat esimerkiksi tekemisen osallistujat, tekemisen kohteen, tekemisen tavan, ajan, paikan ja muita suhteita.

Poika juokseetekijä & tekeminen
Poika lyö palloa tekijä & tekeminen & tekemisen kohde
Poika lyö palloa kentällätekijä & tekeminen & tekemisen kohde & tekemisen paikka
Poika löi palloa kentällä eilentekijä & tekeminen & tekemisen kohde & tekemisen paikka & tekemisen aika

Suomen kielen lauseille ominaisia piirteitä ovat muun muassa vapaa sanajärjestys, subjektin ja pääverbin eli predikaatin kongruenssi, kieltolauseen kieltoverbin taipuminen kaikissa persoonissa sekä substantiivien etumääritteiden mukautuminen substantiivin kanssa samassa luvussa ja sijassa.



Vapaa sanajärjestys

Lauseiden sanajärjestys on suomessa varsin vapaa. Täsmällisesti ottaen tämä tarkoittaa sitä, että lauseen pääjäsenet (subjekti, objekti, predikatiivi, adverbiaalit) voivat sijoittua lauseessa varsin vapaasti lauseen perusmerkityksen muuttumatta. Tämän mahdollistaa suomen kielen sanojen rikas muoto-oppi: lauseiden osien tehtävät ovat tunnistettavissa lähes täysin niiden muodoista, joten sanajärjestys voi olla vaihtelevampi kuin kielissä, joissa ei ole rikasta muoto-oppia. Silti suomen lauseet suosivat tiettyjä sanajärjestyksen perustyyppejä.

Kolmisanainen lause Poika lyö palloa voi olla kuudessa eri sanajärjestyksessä:

Lauseiden painotukset ja korostukset ovat erilaiset, mutta niissä ilmaistaan kuitenkin oleellisesti sama asia. Neutraalein ja luontevin lauseista on selvästi ensimmäinen. Mikään lauseista ei kuitenkaan ole epäkieliopillinen siksi, että sanajärjestys tekisi lauseista kelvottomia. Subjekti ja objekti erottuvat lauseessa toisistaan sijamuotonsa vuoksi täysin riippumatta sijainnistaan lauseessa. Esimerkiksi englannissa tämä ei toimisi:

koska subjekti ja objekti tunnistetaan sijainnistaan lauseessa.

Subjektin ja pääverbin mukautuminen eli kongruenssi

Suomen kielen lauseiden subjekti, tekijää ilmaiseva sana, ja lauseen pääverbi mukautuvat toisiinsa luvussa ja persoonassa silloin kun verbi on aktiivinen.

Poika lyösubjekti on yksikön kolmannessa persoonassa, samoin verbi
Pojat lyövät subjekti ja verbi ovat molemmat monikon kolmannessa persoonassa


Kieltolause

Suomen kielen kieltolauseen erikoisuus on se, että lauseen kieltosana on verbi, joka taipuu kaikissa persoonissa:

En tunne Marttia.Emme tienneet sitä.
Etkö tiedä sitä?Ettekö tulekaan illalla?
Maria ei osta autoa.He eivät ostaneet uutta asuntoa.

Esimerkiksi ruotsissa kieltolauseessa on vakiomuotoinen kieltosana (jag vet inte / han vet inte / vi vet inte).


Substantiivien etumääritteiden mukautuminen

Suomen kielen substantiivit voivat saada määritteikseen eli attribuuteiksi pronomineja (tuo mies) tai adjektiiveja (paksu kirja). Nämä määritteet mukautuvat pääsanansa lukuun ja sijaan.

paksu kirjatuo paksu kirja
paksu/n kirja/ntuo/n paksu/n kirja/n
paksu/i/ssa kirjo/i/ssano/i/ssa paksu/i/ssa kirjo/i/ssa


Suomen peruslausetyypit

Kielen lauseet voivat olla hyvinkin pitkiä, mutta käytännössä pitkätkin yhdyslauseet muodostuvat lyhyempien perustavien lauseiden yhdistelmistä. Lauseopin tutkimuksessa on tullut tavaksi puhua kielen peruslausetyypeistä, keskeisistä ja yleisimmistä lauseiden rakennetyypeistä. Fred Karlsson ja Auli Hakulinen luettelevat suomen kielen lauseopissaan suomelle kuusi erilaista peruslausetyyppiä.

NimiRakenne (kaavamaisesti)Esimerkki
1) intransitiivilauseNP + V (+X)Veljeni nukkuu.
Lapset ovat puistossa.
Setäni asuu maalla.
2) transitiivilauseNP + V + NP (+NP)Äitini piirtää karttoja.
Isä rakensi saunan kalliolle.
3a) ekvatiivilause
3b) luonnehtiva
NP + Kop + NP
NP + Kop + NP / AP
Mielikirjailijani on Hilja Haahti
Sisareni on nero/nerokas.
4) tilalause(LOK) + V (+ N / A)(Nyt / täällä) sataa.
(Täällä / Hämeessä) on kylmä / kaunista.
5) eksistentiaalilauseLOK + V + NPKuussa on pieniä lapsia.
6) omistusrakennePOSS + Kop + NPKoiralla on luu.
Parkissa on neljä mastoa.
Lyhenteet: NP = nominaalilauseke eli lähinnä substantiivi mahdollisine määritteineen, esimerkiksi pieniä lapsia; V = pääverbi; Kop = kopula eli olla-verbi; A = adjektiivi; AP = adjektiivilauseke; (+ X) = valinnaisesti jotain muuta tarkemmin määrittelemätöntä; (NP) = valinnaisesti NP; POSS = omistusrakenne; LOK = paikan ilmaus

©Internetix/Kimmo Kettunen